Konkurssilain itsekriminointisuoja - riski velallisen etukäteisestä myötävaikutuksesta
Hanhinen, Juuli (2021-11-15)
Konkurssilain itsekriminointisuoja - riski velallisen etukäteisestä myötävaikutuksesta
(15.11.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112356516
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112356516
Tiivistelmä
Itsekriminointisuojalla tarkoitetaan syytetyn oikeutta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämisessä. Perinteisesti itsekriminointisuoja on liitetty vain rikosprosessuaalisiin menettelyihin, ja periaatteen soveltumista esimerkiksi konkurssimenettelyyn on pidetty ongelmallisena. Tutkimus tarkasteleekin konkurssilain itsekriminointisuojan ajallisen soveltamisalan aiheuttamaa ongelmaa velallisen etukäteisestä myötävaikutuksesta. Vaikka itsekriminointisuojasäännöksen ajallinen soveltamisala on sanamuodoltaan hyvin selkeä, jättää se kuitenkin kyseenalaiseksi tilanteen, jossa konkurssivelallinen joutuu ikään kuin etukäteen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen.
Keskeisenä tutkimusongelmana on siten selvittää etukäteisen myötävaikutuksen aiheuttamaa ristiriitaista oikeustilaa sekä arvioida, voisiko oikeudenkäymiskaaren hyödyntämiskieltosäännös olla ratkaisu tähän ongelmaan. Tarkoitus on myös selvittää, miten nykyinen lainsäädäntö suhtautuu etukäteisen myötävaikutuksen tilanteisiin ja millaisia kehityskohtia lainsäädännössä tältä osin mahdollisesti on. Tutkielmassa tarkastellaan myös ulosottokaaren niin sanottua palomuurimallia, joka voisi toimia myös konkurssilaissa. Ulosottokaaren säännös antaa velalliselle suojan, vaikka velallinen ei olisikaan vielä esitutkinnassa epäillyn asemassa.
Tutkimuskysymyksiä lähestytään lainopillisesta näkökulmasta, systematisoiden ja tulkiten voimassa olevaa lainsäädäntöä konkurssivelallisen itsekriminointisuojasta ja oikeudenkäymiskaaren todisteiden hyödyntämiskiellosta. Tutkimusmetodi on siis oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Erityisesti tutkimus keskittyy tulkitsemaan näiden säännösten lainvalmisteluaineistoja, joiden taustalla vaikuttaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö.
Itsekriminointisuojan periaatteen sovellettavuuden ongelmat juontavat juurensa lainsäätäjän valitsemista sääntelytavoista sekä ongelmista lainvalmistelussa. Lopputulema on se, että KonkL 4 luvun 5 a §:n säännös ja etukäteisen myötävaikutuksen aiheuttama ristiriitainen oikeustila ei ratkea OK 17 luvun hyödyntämiskieltosäännöksellä. Toisaalta ratkaisuna voisi olla konkurssilain itsekriminointisuojan ajallisen soveltamisalan rajoituksen poistaminen kokonaan, jolloin itsekriminointisuojaa saisi myös etukäteisen myötävaikutuksen tilanteissa. Rajoituksen poistaminen olisi kuitenkin vastoin konkurssimenettelyn tarkoitusta ja vaikeuttaisi pesän selvittämistä, jos velallinen voisi pysyä vaiti kaikista konkurssimenettelyyn liittyvistä tiedoista. Paras vaihtoehto ongelmaan on se, että KonkL 4 luvun 5 a § kumottaisiin kokonaan ja sen tilalle säädettäisiin samanlainen palomuurimalli kuin ulosottovelallisella on ulosotossa.
Keskeisenä tutkimusongelmana on siten selvittää etukäteisen myötävaikutuksen aiheuttamaa ristiriitaista oikeustilaa sekä arvioida, voisiko oikeudenkäymiskaaren hyödyntämiskieltosäännös olla ratkaisu tähän ongelmaan. Tarkoitus on myös selvittää, miten nykyinen lainsäädäntö suhtautuu etukäteisen myötävaikutuksen tilanteisiin ja millaisia kehityskohtia lainsäädännössä tältä osin mahdollisesti on. Tutkielmassa tarkastellaan myös ulosottokaaren niin sanottua palomuurimallia, joka voisi toimia myös konkurssilaissa. Ulosottokaaren säännös antaa velalliselle suojan, vaikka velallinen ei olisikaan vielä esitutkinnassa epäillyn asemassa.
Tutkimuskysymyksiä lähestytään lainopillisesta näkökulmasta, systematisoiden ja tulkiten voimassa olevaa lainsäädäntöä konkurssivelallisen itsekriminointisuojasta ja oikeudenkäymiskaaren todisteiden hyödyntämiskiellosta. Tutkimusmetodi on siis oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Erityisesti tutkimus keskittyy tulkitsemaan näiden säännösten lainvalmisteluaineistoja, joiden taustalla vaikuttaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö.
Itsekriminointisuojan periaatteen sovellettavuuden ongelmat juontavat juurensa lainsäätäjän valitsemista sääntelytavoista sekä ongelmista lainvalmistelussa. Lopputulema on se, että KonkL 4 luvun 5 a §:n säännös ja etukäteisen myötävaikutuksen aiheuttama ristiriitainen oikeustila ei ratkea OK 17 luvun hyödyntämiskieltosäännöksellä. Toisaalta ratkaisuna voisi olla konkurssilain itsekriminointisuojan ajallisen soveltamisalan rajoituksen poistaminen kokonaan, jolloin itsekriminointisuojaa saisi myös etukäteisen myötävaikutuksen tilanteissa. Rajoituksen poistaminen olisi kuitenkin vastoin konkurssimenettelyn tarkoitusta ja vaikeuttaisi pesän selvittämistä, jos velallinen voisi pysyä vaiti kaikista konkurssimenettelyyn liittyvistä tiedoista. Paras vaihtoehto ongelmaan on se, että KonkL 4 luvun 5 a § kumottaisiin kokonaan ja sen tilalle säädettäisiin samanlainen palomuurimalli kuin ulosottovelallisella on ulosotossa.