Parisuhdeväkivalta ja rangaistuksen ankaroittaminen : Näkökulmana Istanbulin sopimuksen raskauttavat seikat Suomessa
Havas, Eeva (2021-11-13)
Parisuhdeväkivalta ja rangaistuksen ankaroittaminen : Näkökulmana Istanbulin sopimuksen raskauttavat seikat Suomessa
(13.11.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112957527
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112957527
Tiivistelmä
Parisuhdeväkivallasta tuomittavia rangaistuksia on Suomessa pidetty väkivallan luonteeseen nähden matalina. Parisuhdeväkivalta on tyypillisesti jatkuvaa, toistuvaa ja monimuotoista. Kyse on usein uhriin kohdistuvasta vallankäytöstä. Parisuhdeväkivalta on haavoittavaa, sillä se tapahtuu läheisessä suhteessa ja usein kotona. Parisuhdeväkivalta on merkittävässä määrin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, ovatko parisuhdeväkivalta ja sen erityispiirteet huomioitavissa rikoslaissa pahoinpitelyrikoksista tuomittavia rangaistuksia ankaroittavasti. Tutkielman tarkastelu rajataan pahoinpitelyn törkeään tekomuotoon, rangaistuksen koventamisperusteisiin sekä rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteeseen. Tutkielman keskeinen näkökulma on Istanbulin sopimuksen (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta) rangaistuksen mittaamista koskevat säännökset ja niiden soveltaminen Suomessa. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti Istanbulin sopimuksen raskauttavia seikkoja, joihin lukeutuvat muun muassa perhe- ja lähisuhdeväkivalta, toistuvuus, uhrin haavoittuvuus ja lapsen läsnäolo.
Tutkielma on lainopillinen. Keskeisenä kritiikin välineenä tutkielmassa hyödynnetään feminististä tutkimusta sekä sukupuolistuneen väkivallan näkökulmaa. Tutkimuskysymykseen vastataan lainsäädännön ohella kansallisen lainvalmisteluaineiston, kirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla. Istanbulin sopimuksen tulkitsemisessa hyödynnetään Istanbulin sopimuksen selitysmuistiota sekä sopimuksen toimeenpanoa koskevia maakohtaisia raportteja.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, ettei parisuhdeväkivalta ilmene pahoinpitelyn kvalifiointiperusteissa tai rangaistuksen koventamisperusteissa. Jossain määrin uhrin haavoittuvuutta voidaan huomioida kvalifiointiperusteissa ja rikosten toistuvuutta koventamisperusteissa. Istanbulin sopimuksen raskauttavien seikkojen ei katsottu edellyttävän kansallisia lainsäädäntötoimia Suomessa, vaikka rikoslaki on niiden osalta osin aukollinen. Raskauttavia seikkoja on katsottu voitavan huomioida yleisperiaatteen välityksellä, joka mahdollistaa tuomareille laajemman harkintavallan huomioida erinäisiä rangaistuksen ankaruuteen vaikuttavia seikkoja. Toistaiseksi raskauttavista seikoista korkein oikeus on huomioinut yleisperiaatteen kautta vain uhrin haavoittuvuuden sekä teon luonteen perhe- ja lähisuhdeväkivaltana. Näitä on jossain määrin huomioitu rangaistusta ankaroittavasti jo ennen Istanbulin sopimusta. Tutkielmassa katsotaan, etteivät kansallinen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö vielä vakuuta, että kaikki raskauttavat seikat tulisivat huomioiduiksi rangaistusta ankaroittavasti.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, ovatko parisuhdeväkivalta ja sen erityispiirteet huomioitavissa rikoslaissa pahoinpitelyrikoksista tuomittavia rangaistuksia ankaroittavasti. Tutkielman tarkastelu rajataan pahoinpitelyn törkeään tekomuotoon, rangaistuksen koventamisperusteisiin sekä rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteeseen. Tutkielman keskeinen näkökulma on Istanbulin sopimuksen (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta) rangaistuksen mittaamista koskevat säännökset ja niiden soveltaminen Suomessa. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti Istanbulin sopimuksen raskauttavia seikkoja, joihin lukeutuvat muun muassa perhe- ja lähisuhdeväkivalta, toistuvuus, uhrin haavoittuvuus ja lapsen läsnäolo.
Tutkielma on lainopillinen. Keskeisenä kritiikin välineenä tutkielmassa hyödynnetään feminististä tutkimusta sekä sukupuolistuneen väkivallan näkökulmaa. Tutkimuskysymykseen vastataan lainsäädännön ohella kansallisen lainvalmisteluaineiston, kirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla. Istanbulin sopimuksen tulkitsemisessa hyödynnetään Istanbulin sopimuksen selitysmuistiota sekä sopimuksen toimeenpanoa koskevia maakohtaisia raportteja.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, ettei parisuhdeväkivalta ilmene pahoinpitelyn kvalifiointiperusteissa tai rangaistuksen koventamisperusteissa. Jossain määrin uhrin haavoittuvuutta voidaan huomioida kvalifiointiperusteissa ja rikosten toistuvuutta koventamisperusteissa. Istanbulin sopimuksen raskauttavien seikkojen ei katsottu edellyttävän kansallisia lainsäädäntötoimia Suomessa, vaikka rikoslaki on niiden osalta osin aukollinen. Raskauttavia seikkoja on katsottu voitavan huomioida yleisperiaatteen välityksellä, joka mahdollistaa tuomareille laajemman harkintavallan huomioida erinäisiä rangaistuksen ankaruuteen vaikuttavia seikkoja. Toistaiseksi raskauttavista seikoista korkein oikeus on huomioinut yleisperiaatteen kautta vain uhrin haavoittuvuuden sekä teon luonteen perhe- ja lähisuhdeväkivaltana. Näitä on jossain määrin huomioitu rangaistusta ankaroittavasti jo ennen Istanbulin sopimusta. Tutkielmassa katsotaan, etteivät kansallinen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö vielä vakuuta, että kaikki raskauttavat seikat tulisivat huomioiduiksi rangaistusta ankaroittavasti.