Oikeussuojan saatavuuden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen todisteluasetuksen soveltamisessa
Korhonen, Kaija (2021-11-15)
Oikeussuojan saatavuuden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen todisteluasetuksen soveltamisessa
Korhonen, Kaija
(15.11.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112957667
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112957667
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee EU:n todisteluasetusta ja osapuolten prosessuaalisia oikeuksia
oikeussuojan saatavuuteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Työn tarkoituksena on selvittää,
miten oikeudet kontradiktoriseen menettelyyn, prosessuaaliseen yhdenvertaisuuteen ja
oikeudenkäynnin kohtuulliseen kestoon sekä menettelyä turvaavaan välittömyysperiaatteeseen
toteutuvat todisteluasetuksen soveltamisessa. Tutkielman menetelmänä on lainoppi.
EU-tuomioistuimen linjauksen mukaisesti todisteluasetus on luonteeltaan ei-velvoittava. Tämä
merkitsee, että jäsenmaiden tuomioistuimilla on laaja harkintavalta todisteluasetuksen soveltamisessa.
Tämä on aiheuttanut epäselvyyttä ja epävarmuutta kansallisissa tuomioistuimissa siitä, milloin asetusta
on sovellettava. Todisteluasetuksessa on kiinnitetty huomiota monella tapaa osapuolten oikeuksien
toteutumiseen. Todisteluasetuksen tarkoitus tuoda yksi keino lisää todisteiden vastaanottamiseksi EU-
jäsenmaiden välillä edistää oikeussuojan saatavuutta osapuolten näkökulmasta. Asetuksen
säännöksillä on pyritty nopeuttamaan oikeudenkäynnin kestoa sekä kiinnittämään huomiota
osapuolten oikeuksiin kuten osallistumisen ja välittömyyden toteutumiseen, kun todisteita
vastaanotetaan rajat ylittävissä prosesseissa. Uudessa todisteluasetuksessa on lisäksi pyritty
parantamaan sähköisten todisteiden saatavuutta. Näistä tavoitteista huolimatta jää prosessuaalisten
oikeuksien konkreettinen toteutuminen rajat ylittävässä todisteiden vastaanottamisessa edelleen
pitkälti jäsenvaltioiden lainsäädännön ja tuomioistuinten harkinnan varaan prosessuaalisesta
autonomiasta johtuen. Koska jäsenvaltioiden prosessilainsäädäntöjen välillä on eroja, on osapuolten
oikeuksien toteutuminen ennakoitavalla tavalla kyseenalaista EU-maiden välisessä todisteiden
vastaanottamisessa. Tilanteen haastavuutta lisää sähköisten todisteiden lisääntyminen, sillä ne ovat
erityislaatuisuutensa vuoksi oikeudellisesti haastavia.
Koska prosessuaalisten oikeuksien takaaminen on jätetty toteutettavaksi hyvinkin paljon toisistaan
eroavien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti, eikä EU:lla ole asiaan toistaiseksi kokonaisvaltaista
ja johdonmukaista lähestymistapaa, on unionin pohdittava keinoja osapuolten oikeuksien takaamiseksi
ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi lainsäädäntöä yhdenmukaistamalla.
oikeussuojan saatavuuteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Työn tarkoituksena on selvittää,
miten oikeudet kontradiktoriseen menettelyyn, prosessuaaliseen yhdenvertaisuuteen ja
oikeudenkäynnin kohtuulliseen kestoon sekä menettelyä turvaavaan välittömyysperiaatteeseen
toteutuvat todisteluasetuksen soveltamisessa. Tutkielman menetelmänä on lainoppi.
EU-tuomioistuimen linjauksen mukaisesti todisteluasetus on luonteeltaan ei-velvoittava. Tämä
merkitsee, että jäsenmaiden tuomioistuimilla on laaja harkintavalta todisteluasetuksen soveltamisessa.
Tämä on aiheuttanut epäselvyyttä ja epävarmuutta kansallisissa tuomioistuimissa siitä, milloin asetusta
on sovellettava. Todisteluasetuksessa on kiinnitetty huomiota monella tapaa osapuolten oikeuksien
toteutumiseen. Todisteluasetuksen tarkoitus tuoda yksi keino lisää todisteiden vastaanottamiseksi EU-
jäsenmaiden välillä edistää oikeussuojan saatavuutta osapuolten näkökulmasta. Asetuksen
säännöksillä on pyritty nopeuttamaan oikeudenkäynnin kestoa sekä kiinnittämään huomiota
osapuolten oikeuksiin kuten osallistumisen ja välittömyyden toteutumiseen, kun todisteita
vastaanotetaan rajat ylittävissä prosesseissa. Uudessa todisteluasetuksessa on lisäksi pyritty
parantamaan sähköisten todisteiden saatavuutta. Näistä tavoitteista huolimatta jää prosessuaalisten
oikeuksien konkreettinen toteutuminen rajat ylittävässä todisteiden vastaanottamisessa edelleen
pitkälti jäsenvaltioiden lainsäädännön ja tuomioistuinten harkinnan varaan prosessuaalisesta
autonomiasta johtuen. Koska jäsenvaltioiden prosessilainsäädäntöjen välillä on eroja, on osapuolten
oikeuksien toteutuminen ennakoitavalla tavalla kyseenalaista EU-maiden välisessä todisteiden
vastaanottamisessa. Tilanteen haastavuutta lisää sähköisten todisteiden lisääntyminen, sillä ne ovat
erityislaatuisuutensa vuoksi oikeudellisesti haastavia.
Koska prosessuaalisten oikeuksien takaaminen on jätetty toteutettavaksi hyvinkin paljon toisistaan
eroavien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti, eikä EU:lla ole asiaan toistaiseksi kokonaisvaltaista
ja johdonmukaista lähestymistapaa, on unionin pohdittava keinoja osapuolten oikeuksien takaamiseksi
ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi lainsäädäntöä yhdenmukaistamalla.