ERITYISLASTEN SOSIAALINEN TUKEMINEN LIIKUNNAN JA RYHMÄYTYMISEN KEINOIN

Abstract

Kide-säätiö on ihmisoikeusjärjestö, jonka asiakkaita ovat hauraassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat ihmiset. Tämän syventävien työ on raportti yhteistyöhankkeesta, jossa Kide-Säätiö tarjosi yhteensä 30:lle eri tavoin neuropsykiatrisesti oirehtivalle lapselle mahdollisuuden osallistua karaten alkeiskurssille integroiduissa ryhmissä. Hankkeen tavoitteena oli tehostaa lasten sopeutumista yhteiskuntaan, ja siten parantaa heidän ennustettaan. Fyysisen aktiivisuuden on osoitettu kehittävän lasten kognitiivisia toimintoja, ja aktivoivalla harrastustoiminnalla on saatu lupaavia tuloksia neuropsykiatrisesti oirehtivien lasten kuntouttamisessa. Liikunta tarjoaa toimivan lääkityksen rinnalla kiinnostavan mahdollisuuden vastata näiden lasten arjessa kohtaamiin haasteisiin. Syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta ystävyyssuhteiden muodostuminen, ryhmätaitojen oppiminen ja siten sosiaalisen pääoman kasvattaminen on erityisen kiinnostavaa pelkän fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen verrattuna. Mieleinen liikuntaharrastus voi hyvän hoidon ja mukautetun varhaiskasvatuksen rinnalla tarjota lapselle onnistumisen kokemuksia ja yhteenkuuluvuuden tunteita ja siten tukea lapsen kuntoutumista. Hanke toteutettiin yhteistyössä Vantaan kaupungin perheneuvolan, Helsingin Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen ja Tapanilan Erän karatejaoksen kanssa. Perheneuvolan ja Psykotraumatologian keskuksen asiakkaista valittiin ne perheet, joiden uskottiin hyötyvän ilmaisesta harrastuksesta eniten. Loput alkeiskurssille osallistuneista lapsista hakeutuivat kurssille tavanomaisen ilmoittautumiskäytännön kautta. Tapanilan Erä vastasi harjoitusten toteutuksesta ja Kide-Säätiö vastasi valittujen perheiden kaikista harrastukseen liittyvistä kustannuksista. Tunnin mittaiset harjoitukset järjestettiin kerran viikossa Tapanilan Erän tiloissa. Projektiin liitettiin seuranta, jonka avulla tavoiteltiin tietoa ryhmässä toteutetun liikunnan vaikutuksista lasten karkeamotoriikkaan, tarkkaavaisuuteen ja keskittymiskykyyn sekä ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen. Seuranta toteutettiin Viivi-oirekyselykaavakkein. Hankkeeseen osallistuneiden lasten, heidän vanhempiensa, valmentajien, sekä lapsia hoitaneen lääkärin palautteiden perusteella hanke oli onnistunut. Se tarjosi lapsille turvallisen ja innostavan ympäristön luoda sosiaalisia suhteita, sekä vahvistaa kuntoa, kyvykkyyden tunnetta ja itsetuntoa. Harrastus tarjosi onnistumisen kokemuksia, joiden koettiin vahvistavan lasten ja heidän vanhempiensa välisiä vuorovaikutussuhteita. Projektiin liitetyn seurannan voima ei vähäisen otannan ja niukan vastausprosentin vuoksi riittänyt tukemaan havaittuja positiivisia tuloksia. Hanketta pidettiin osallistujien kesken merkittävänä, ja sille haettiin jatkorahoitusta. Konseptia kehitettiin raportissa esiteltyjen havaintojen perusteella, ja STEA myönsi sille jatkorahoituksen vuosiksi 2020 ja 2021.