Äitiin kohdistuvan perheväkivallan todistaminen ja sen vaikutus lapsuuteen, aikuisuuteen ja äitiyteen
Paattilammi, Piia (2021-11-24)
Äitiin kohdistuvan perheväkivallan todistaminen ja sen vaikutus lapsuuteen, aikuisuuteen ja äitiyteen
Paattilammi, Piia
(24.11.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120158111
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120158111
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia lapsuuden aikana tapahtunutta äitiin kohdistuvaa perheväkivaltaa ja siihen liittyviä kokemuksia sekä niiden vaikutuksia koko elämän aikana. Tutkimuksessa pyritään kuvaamaan ja ymmärtämään tutkimukseen osallistuneiden naisten kokemusten ja tuntemusten kautta sitä, minkälaisia vaikutuksia perheväkivallan todistaminen aiheuttaa lapsen elämään ja millä tavoin vaikutukset ilmenevät aikuisuudessa ja omassa äitiydessä.
Tässä tutkimuksessa aihetta tutkitaan kokemusnäkökulman ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän äidin kirjoitelmasta, jotka kerättiin tätä tutkimusta varten.
Tutkimuksesta käy ilmi, että äiteihin kohdistuu väkivallan eri muotoja ja myös useita muotoja samanaikaisesti. Lapset todistavat väkivaltaa monin tavoin, kuten näkemällä, kuulemalla ja väkivallan seurauksia huomaamalla. Väkivallan todistamisen kesto vaihtelee ja väkivaltaisiin koteihin kätkeytyy myös vanhempien alkoholin käyttöä ja mielenterveysongelmia, lapseen itseensä suunnattua perheväkivaltaa sekä lasten laiminlyöntiä. Väkivallasta ei puhuta kenenkään kanssa eikä apua saada ulkopuolelta. Perheväkivallan todistaminen ilmenee lapsuudessa psyykkisinä vaikutuksina, jotka koostuvat laaja-alaisista negatiivisista emotionaalisista vaikutuksista ja traumaoireista. Vaikutukset lapsen toimijuuteen näyttäytyvät lapsen toiminnan rajoittumisena, lapsen pyrkimyksenä vaikuttaa väkivaltaan sekä väkivallan välttelynä ja selviytymiskeinoina. Lapsuuskokemukset saavat aikuisuudessa aikaan erilaisia psyykkisiä haasteita sekä suorittamisen ja kontrolloinnin tarvetta. Toipumiseen etsitään tukea esimerkiksi läheisiltä ja terapiasta. Asennoituminen omiin vanhempiin on pitkälti negatiivista ja myös muihin sosiaalisiin suhteisiin liittyy eritasoisia vaikeuksia. Äitiyden haasteet liittyvät lasten kasvatukseen, syyllisyyden tunteisiin sekä lapsista kannettavaan huoleen, suojelemiseen ja ylisuojelemiseen. Lasten merkitys on äideille äärimmäisen suuri, lasten tarpeet ja onnellisuus nähdään aina ensisijaisina ja hyvä äitiys määrittää elämää.
Perheväkivallan todistaminen vaikuttaa lapsuuteen, aikuisuuteen ja äitiyteen eri tavoin ja vahvasti. Osa äideistä pystyy saavuttamaan paljonkin hyvinvointia, mutta jokaisen kohdalla toistuu kokemus lapsuuskokemusten tuhoisista jäljistä. Ammattilaisten tulee suhtautua asiaan vakavasti ja pyrkiä tunnistamaan perheväkivaltaa todistaneet lapset ja aikuiset. Tunnistaminen voi myös olla mahdotonta, jolloin ainoa keino on kysyä. Perheväkivaltakoulutusta tarvitaan lisää. Apua tulee tarjota muun muassa terapiana, vertaisryhminä ja vanhemmuuden tukena.
Tässä tutkimuksessa aihetta tutkitaan kokemusnäkökulman ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän äidin kirjoitelmasta, jotka kerättiin tätä tutkimusta varten.
Tutkimuksesta käy ilmi, että äiteihin kohdistuu väkivallan eri muotoja ja myös useita muotoja samanaikaisesti. Lapset todistavat väkivaltaa monin tavoin, kuten näkemällä, kuulemalla ja väkivallan seurauksia huomaamalla. Väkivallan todistamisen kesto vaihtelee ja väkivaltaisiin koteihin kätkeytyy myös vanhempien alkoholin käyttöä ja mielenterveysongelmia, lapseen itseensä suunnattua perheväkivaltaa sekä lasten laiminlyöntiä. Väkivallasta ei puhuta kenenkään kanssa eikä apua saada ulkopuolelta. Perheväkivallan todistaminen ilmenee lapsuudessa psyykkisinä vaikutuksina, jotka koostuvat laaja-alaisista negatiivisista emotionaalisista vaikutuksista ja traumaoireista. Vaikutukset lapsen toimijuuteen näyttäytyvät lapsen toiminnan rajoittumisena, lapsen pyrkimyksenä vaikuttaa väkivaltaan sekä väkivallan välttelynä ja selviytymiskeinoina. Lapsuuskokemukset saavat aikuisuudessa aikaan erilaisia psyykkisiä haasteita sekä suorittamisen ja kontrolloinnin tarvetta. Toipumiseen etsitään tukea esimerkiksi läheisiltä ja terapiasta. Asennoituminen omiin vanhempiin on pitkälti negatiivista ja myös muihin sosiaalisiin suhteisiin liittyy eritasoisia vaikeuksia. Äitiyden haasteet liittyvät lasten kasvatukseen, syyllisyyden tunteisiin sekä lapsista kannettavaan huoleen, suojelemiseen ja ylisuojelemiseen. Lasten merkitys on äideille äärimmäisen suuri, lasten tarpeet ja onnellisuus nähdään aina ensisijaisina ja hyvä äitiys määrittää elämää.
Perheväkivallan todistaminen vaikuttaa lapsuuteen, aikuisuuteen ja äitiyteen eri tavoin ja vahvasti. Osa äideistä pystyy saavuttamaan paljonkin hyvinvointia, mutta jokaisen kohdalla toistuu kokemus lapsuuskokemusten tuhoisista jäljistä. Ammattilaisten tulee suhtautua asiaan vakavasti ja pyrkiä tunnistamaan perheväkivaltaa todistaneet lapset ja aikuiset. Tunnistaminen voi myös olla mahdotonta, jolloin ainoa keino on kysyä. Perheväkivaltakoulutusta tarvitaan lisää. Apua tulee tarjota muun muassa terapiana, vertaisryhminä ja vanhemmuuden tukena.