Isän vankeustuomion ajoituksen vaikutus lapsen nuorisorikollisuuteen
Lång, Emmi (2021-11-08)
Isän vankeustuomion ajoituksen vaikutus lapsen nuorisorikollisuuteen
(08.11.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120358980
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120358980
Tiivistelmä
Suomessa joka vuosi noin 8 000–10 000 lapsen vanhemmat kärsivät vankeusrangaistusta. Tällä kokemuksella on mahdollisia vaikutuksia lapselle lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, sillä perheympäristön ja etenkin vanhempien on katsottu olevan erittäin merkittäviä tekijöitä lapsen kehitykselle. Vankeustuomion vaikutukset voivat myös olla erilaisia riippuen siitä, mihin vaiheeseen lapsuutta vanhemman vankeustuomio ajoittuu. Lisäksi vankien lapset ovat muutoinkin keskimäärin huono-osaisempia kuin muut ikätoverinsa. Mikäli vanhemman vankeustuomion ja sen ajoituksen vaikutukset ovat kielteisiä, voi tämä vahvistaa huono-osaisuuden periytymistä vanhemman ja lapsen välillä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten isän vankeustuomion ajoitus vaikuttaa huono-osaisuuden periytymiseen keskittymällä etenkin lapsen rikostulemiin. Lapsen rikostulemia kuvataan tarkastelemalla, onko lapsi saanut syytteen alle 21-vuotiaana tehdystä rikoksesta tai alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta.
Tutkielman aineisto koostuu vuosina 1987–1999 syntyneistä sisaruksista, joiden biologinen isä on vuosina 1987–2015 saanut määräaikaisen ehdottoman vankeusrangaistuksen. Menetelmänä tutkielmassa käytetään sisarusten kiinteitä vaikutuksia. Tällä pyritään kontrolloimaan lapsen perhetaustasta muita lapsen tulemiin vaikuttavia tekijöitä, jotka tavallisesti on myös yhdistetty lapsen rikollisuuteen.
Tutkielman tulosten mukaan, mitä vanhempi lapsi oli kokiessaan isän vankeustuomion ensimmäistä kertaa, sitä todennäköisemmin lapsi saa syytteen sekä alle 21- että alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta. Isän vankeustuomion vaikutus oli siis kielteinen kaikille ikäryhmille, mutta vaikutuksen suuruusluokka vaihtelee lapsen iän mukaan. Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä lukuun ottamatta kaikista nuorimpien lasten ikäryhmiä. Tämä tulos poikkeaa aiemmasta suomalaistutkimuksesta, jossa vankeustuomion ajoituksen yhteyttä lapsen rikostulemiin ei ole voitu vahvistaa. Tulosten kuvaamat kielteiset vaikutukset lasten rikostulemiin ovat muutoin linjassa aiemman pohjoismaisen tutkimuksen kanssa vanhemman vankeustuomion vaikutuksista.
Tutkielman aineisto koostuu vuosina 1987–1999 syntyneistä sisaruksista, joiden biologinen isä on vuosina 1987–2015 saanut määräaikaisen ehdottoman vankeusrangaistuksen. Menetelmänä tutkielmassa käytetään sisarusten kiinteitä vaikutuksia. Tällä pyritään kontrolloimaan lapsen perhetaustasta muita lapsen tulemiin vaikuttavia tekijöitä, jotka tavallisesti on myös yhdistetty lapsen rikollisuuteen.
Tutkielman tulosten mukaan, mitä vanhempi lapsi oli kokiessaan isän vankeustuomion ensimmäistä kertaa, sitä todennäköisemmin lapsi saa syytteen sekä alle 21- että alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta. Isän vankeustuomion vaikutus oli siis kielteinen kaikille ikäryhmille, mutta vaikutuksen suuruusluokka vaihtelee lapsen iän mukaan. Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä lukuun ottamatta kaikista nuorimpien lasten ikäryhmiä. Tämä tulos poikkeaa aiemmasta suomalaistutkimuksesta, jossa vankeustuomion ajoituksen yhteyttä lapsen rikostulemiin ei ole voitu vahvistaa. Tulosten kuvaamat kielteiset vaikutukset lasten rikostulemiin ovat muutoin linjassa aiemman pohjoismaisen tutkimuksen kanssa vanhemman vankeustuomion vaikutuksista.