Maahan muuttaneiden työllistymisväylät Suomessa
Jalonen, Manu (2021-11-15)
Maahan muuttaneiden työllistymisväylät Suomessa
(15.11.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120359022
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120359022
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan, miten maahan muuttaneiden työllistymisväylät toteutuvat Suomessa ja alueittain, sekä miten työllistymisväylät toteutuvat suhteessa toisiinsa työllistymiseen vaikuttavien muuttujien mukaan ja maakunnittain. Maahan muuttaneiden työllistymisen aiempi tutkimus on keskittynyt pitkälti työn saamisen esteiden tarkasteluun, eikä aihetta ole ennen tutkittu vastaavalla tavalla. Näin ollen tutkimusote on osaltaan eksploratiivinen.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa työllistymisen rakenteet huomioiden inhimillisen ja sosiaalisen pääoman teorioihin. Inhimillisen pääoman teorian mukaan menestyminen työmarkkinoilla perustuu yksilön ”itseensä investoimiseen”. Sosiaalinen pääoma vaikuttaa esimerkiksi tiedonsaantiin työnhaussa. Teorioissa kummankin pääoman kasvaessa työmahdollisuuksien määrät kasvavat. Suomalaistaustaisiin nähden maahan muuttaneet ovat heikommassa työmarkkina-asemassa. Naiset, vähemmän kouluttautuneet, kieltä heikosti osaavat, perheen yhdistämisen myötä tai pakolaisena maahan muuttaneet, vähemmän aikaa maassa asuneet ja iäkkäämmät ovat useammin ei-työllisiä. Suomessa esiintyy alueellisia eroja maahan muuttaneiden työllistymisessä.
Aineistona on otoskooltaan Suomen laajin maahan muuttaneisiin kohdentuva kyselytutkimus (FinMonik 2018–2019, THL). Siinä tietoa on kerätty edustavasti maakunnittain. Analyysi perustuu suoriin jakaumiin ja multinomiaalisiin logistisiin regressioanalyyseihin.
Tulosten mukaan maahan muuttaneiden työllistymisväylät eroavat osin työllistymiseen vaikuttavien muuttujien mukaan ja alueittain. Hakemukseen perustuva väylä on yleisin. TE-toimiston ja tuttavien kautta työllistyminen vaikuttaa vähentyneen. Sosiaalisiin suhteisiin perustuva työnsaanti näyttää vähentyneen, ja työllistymisväylistä vaikuttaa tulleen hakemuskeskeisempiä. Väylien todennäköisyydet eroavat osin työllistymiseen vaikuttavien muuttujien mukaan. Asumisaika kasvattaa todennäköisyyttä saada työtä hakemuksella verrattaessa sosiaalisiin kontakteihin. Toisen asteen ja korkeakoulutuksen suorittaneilla sosiaalisten kontaktien merkitys työllistymisessä on pienempi kouluttautumattomiin nähden. Työn tai opiskelun vuoksi muuttaneet työllistyvät hakemuksella todennäköisemmin kuin pakolaisuuden vuoksi muuttaneet harjoitteluun tai palveluihin verrattaessa. Maakunnista 16:ssa yleisin maahan muuttaneiden työllistymisväylä on kysyminen suoraan työnantajalta. Satakunnassa, Päijät-Hämeessä, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa työllistytään todennäköisemmin kuin Uudellamaalla palveluiden tai harjoittelun kautta hakemukseen verrattaessa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa työllistymisen rakenteet huomioiden inhimillisen ja sosiaalisen pääoman teorioihin. Inhimillisen pääoman teorian mukaan menestyminen työmarkkinoilla perustuu yksilön ”itseensä investoimiseen”. Sosiaalinen pääoma vaikuttaa esimerkiksi tiedonsaantiin työnhaussa. Teorioissa kummankin pääoman kasvaessa työmahdollisuuksien määrät kasvavat. Suomalaistaustaisiin nähden maahan muuttaneet ovat heikommassa työmarkkina-asemassa. Naiset, vähemmän kouluttautuneet, kieltä heikosti osaavat, perheen yhdistämisen myötä tai pakolaisena maahan muuttaneet, vähemmän aikaa maassa asuneet ja iäkkäämmät ovat useammin ei-työllisiä. Suomessa esiintyy alueellisia eroja maahan muuttaneiden työllistymisessä.
Aineistona on otoskooltaan Suomen laajin maahan muuttaneisiin kohdentuva kyselytutkimus (FinMonik 2018–2019, THL). Siinä tietoa on kerätty edustavasti maakunnittain. Analyysi perustuu suoriin jakaumiin ja multinomiaalisiin logistisiin regressioanalyyseihin.
Tulosten mukaan maahan muuttaneiden työllistymisväylät eroavat osin työllistymiseen vaikuttavien muuttujien mukaan ja alueittain. Hakemukseen perustuva väylä on yleisin. TE-toimiston ja tuttavien kautta työllistyminen vaikuttaa vähentyneen. Sosiaalisiin suhteisiin perustuva työnsaanti näyttää vähentyneen, ja työllistymisväylistä vaikuttaa tulleen hakemuskeskeisempiä. Väylien todennäköisyydet eroavat osin työllistymiseen vaikuttavien muuttujien mukaan. Asumisaika kasvattaa todennäköisyyttä saada työtä hakemuksella verrattaessa sosiaalisiin kontakteihin. Toisen asteen ja korkeakoulutuksen suorittaneilla sosiaalisten kontaktien merkitys työllistymisessä on pienempi kouluttautumattomiin nähden. Työn tai opiskelun vuoksi muuttaneet työllistyvät hakemuksella todennäköisemmin kuin pakolaisuuden vuoksi muuttaneet harjoitteluun tai palveluihin verrattaessa. Maakunnista 16:ssa yleisin maahan muuttaneiden työllistymisväylä on kysyminen suoraan työnantajalta. Satakunnassa, Päijät-Hämeessä, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa työllistytään todennäköisemmin kuin Uudellamaalla palveluiden tai harjoittelun kautta hakemukseen verrattaessa.