Resurssi ei riitä! : Erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaus työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa
Laaksonen, Aija (2021-11-12)
Resurssi ei riitä! : Erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaus työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa
(12.11.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120959832
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120959832
Tiivistelmä
Tutkimuksen taustana on ammatillisen koulutuksen reformi, jonka tavoitteena on ollut lisätä työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Tavoitteena oli selvittää, millä tavalla erityistä tukea saavaa opiskelijaa ohjataan työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa ja sinne hakeutumisessa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin reformin jälkeen kerättyä Amisbarometri 2019 aineistoa, opetus- ja ohjaushenkilöstölle suunnattua kyselyä sekä opiskelijoihin kohdistuneita haastatteluita. Amisbarometrin ja kyselyn aineistoa käsiteltiin kvantitatiivisin menetelmin ja haastatteluaineistoa tulkittiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen valmistumisen loppuvaiheessa julkaistiin Kansallisen koulutuksen arvioinnin raportti erityisen tuen toteutumisesta ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimuksessa saatuja tuloksia verrattiin arvioinnin tuloksiin.
Amisbarometri 2019 aineiston ja perusopetuksesta kerättyjen tilastotietojen valossa vaikuttaa siltä, että jopa puolet erityisen tuen tarpeista jäävät tunnistamatta ammatillisessa koulutuksessa tällä hetkellä. Tämä johtanee osaltaan siihen, että opiskelija ei saa tarvitsemaansa tukea. Alakohtaisia eroja tuen tarpeen tunnistamisessa, tuen tarjoamisessa ja tuen tarpeessa oli tunnistettavissa.
Opettajakyselyssä huomiota herätti se, että osa opettajista kokee, ettei erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan tulisi osallistua työpaikalla tapahtuvana oppimiseen lainkaan. Tämän taustalla saattaa olla opettajan kokema osaamisvaje erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaamisessa ja yhtä aikaa koettu kiire työssä. Opettajat kritisoivat vuosityöaikaa kyselyn vapaissa tekstikentissä, vaikka siihen liittyneitä kysymyksiä ei esitetty. Yli 85 % opettajista koki, ettei heillä ole riittävästi aikaa opiskelijan ohjaamiseen. Toisaalta kysely myös paljasti, että työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen liittyvästä työajasta merkitsevä osa kuluu matkustamiseen ja kirjaamiseen.
Opiskelijahaastatteluissa tuli ilmi, että opiskelijat kaipaavat selkeää aikataulutusta työpaikalla tapahtuvan opiskelun jaksoihin. Erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle yksilöllinen opiskelupolku näyttäytyy sekavana ja vaikeasti hallittavana kokonaisuutena. Toinen löydös oli, että haastatellut opiskelijat kokivat voimakasta epävarmuutta omaa osaamistaan kohtaan ja sen voitiin nähdä toimivan myös työpaikalle hakeutumisen esteenä. Koronapandemian nähtiin myös vaikuttaneen työpaikalla tapahtuvana oppimiseen ja sitä kautta myös opintojen edistymiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaaminen työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen vaatisi enemmän aikaa ja ehkä myös osaamista. Opettajan kriittinen asenne voi johtua koetusta resurssivajeesta, mutta myös työpaikkojen suhtautumisesta erityistä tukea saaneisiin opiskelijoihin. Opiskelija kaipaisi selkeämpää struktuuria opintojen etenemisestä ja työpaikalla tapahtuvien jaksojen sijoittumisesta opinnoissaan. Myös opiskelijoiden itseluottamuksen ja -varmuuden rakentaminen on todennäköisesti kriittinen tekijä työpaikalla tapahtuvan oppimisen onnistumisessa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin reformin jälkeen kerättyä Amisbarometri 2019 aineistoa, opetus- ja ohjaushenkilöstölle suunnattua kyselyä sekä opiskelijoihin kohdistuneita haastatteluita. Amisbarometrin ja kyselyn aineistoa käsiteltiin kvantitatiivisin menetelmin ja haastatteluaineistoa tulkittiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen valmistumisen loppuvaiheessa julkaistiin Kansallisen koulutuksen arvioinnin raportti erityisen tuen toteutumisesta ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimuksessa saatuja tuloksia verrattiin arvioinnin tuloksiin.
Amisbarometri 2019 aineiston ja perusopetuksesta kerättyjen tilastotietojen valossa vaikuttaa siltä, että jopa puolet erityisen tuen tarpeista jäävät tunnistamatta ammatillisessa koulutuksessa tällä hetkellä. Tämä johtanee osaltaan siihen, että opiskelija ei saa tarvitsemaansa tukea. Alakohtaisia eroja tuen tarpeen tunnistamisessa, tuen tarjoamisessa ja tuen tarpeessa oli tunnistettavissa.
Opettajakyselyssä huomiota herätti se, että osa opettajista kokee, ettei erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan tulisi osallistua työpaikalla tapahtuvana oppimiseen lainkaan. Tämän taustalla saattaa olla opettajan kokema osaamisvaje erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaamisessa ja yhtä aikaa koettu kiire työssä. Opettajat kritisoivat vuosityöaikaa kyselyn vapaissa tekstikentissä, vaikka siihen liittyneitä kysymyksiä ei esitetty. Yli 85 % opettajista koki, ettei heillä ole riittävästi aikaa opiskelijan ohjaamiseen. Toisaalta kysely myös paljasti, että työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen liittyvästä työajasta merkitsevä osa kuluu matkustamiseen ja kirjaamiseen.
Opiskelijahaastatteluissa tuli ilmi, että opiskelijat kaipaavat selkeää aikataulutusta työpaikalla tapahtuvan opiskelun jaksoihin. Erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle yksilöllinen opiskelupolku näyttäytyy sekavana ja vaikeasti hallittavana kokonaisuutena. Toinen löydös oli, että haastatellut opiskelijat kokivat voimakasta epävarmuutta omaa osaamistaan kohtaan ja sen voitiin nähdä toimivan myös työpaikalle hakeutumisen esteenä. Koronapandemian nähtiin myös vaikuttaneen työpaikalla tapahtuvana oppimiseen ja sitä kautta myös opintojen edistymiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaaminen työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen vaatisi enemmän aikaa ja ehkä myös osaamista. Opettajan kriittinen asenne voi johtua koetusta resurssivajeesta, mutta myös työpaikkojen suhtautumisesta erityistä tukea saaneisiin opiskelijoihin. Opiskelija kaipaisi selkeämpää struktuuria opintojen etenemisestä ja työpaikalla tapahtuvien jaksojen sijoittumisesta opinnoissaan. Myös opiskelijoiden itseluottamuksen ja -varmuuden rakentaminen on todennäköisesti kriittinen tekijä työpaikalla tapahtuvan oppimisen onnistumisessa.