”Pedagogiikan kehittäminen ei onnistu ilman reflektiota.” : Varhaiskasvatuksen opettajan oman osaamisen ja pedagogisen toiminnan reflektio

Abstract

Pro gradu tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä oman osaamisen ja pedagogisen toiminnan reflektoinnista työn toteuttamisen osana. Tutkimuksen tavoitteena oli lisäksi selvittää ja kuvata, millaista tukea reflektointiosaamiseen kaivataan sekä mitkä asiat tukevat tai haastavat reflektoinnin toteutumista.

Tutkimus toteutettiin laadullista ja määrällistä tutkimustapaa yhdistävän mixed methods -menetelmän avulla, jossa aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa, kyselyllä ja haastattelulla. Tutkimus aloitettiin loppuvuodesta 2020 ja jatkui kevään 2021 ajan. Reflektion käsitettä tarkastellaan tasomallien kautta, ja perehdytään tarkemmin Korthagenin sipulimalliin (2004), jota käytetään osana aineiston analyysia. Kyselyyn vastasi 31 ja haastatteluun osallistui neljä varhaiskasvatuksen opettajaa. Kyselyaineiston analyysiin käytettiin tilastollisia testejä ja teemahaastattelu analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkittaessa varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä reflektoinnista ja sen toteuttamisesta, ilmeni, että reflektoinnin käsite ja sen käyttö on edelleen häilyvää. Tutkimukset tulokset osoittavat, että osalla varhaiskasvatuksen opettajista reflektointi ulottuu Korthagenin sipulimallin (2004) uloimmilta tasoilta aina sisäisisimmälle tasolle asti. Kaikki haastatellut varhaiskasvatuksen opettajat korostavat kokemuksen kautta hankittua osaamista. Ammatillisen kehittymisen yhtenä tärkeänä osana nousee esille juuri reflektio-osaamisen kehittyminen. Myös oma kehittymisenhalu, motivaatio oppia uutta sekä palautteen kuunteleminen ja siihen vastaaminen tukevat reflektio-osaamisen kehittymistä. Tutkimusaineistossa nousi esille reflektointia haastavina tekijöinä erityisesti kiire ja ajanpuute, jolloin sekä arkitilanteiden että yksittäisten lasten asioiden reflektoinnille ei jää aikaa. Kiire saa myös toimimaan mukavuusalueella, ja välttämään riskejä. Hieman yli puolet kyselyyn vastaajista toteaa tarvitsevansa tukea reflektio-osaamisen kehittymiseen. Eniten toivottiin esimieheltä tukea ja aikaa reflektoinnille sekä tiimin yhteiselle työn arvioinnille. Tutkimuksen tulokset tuovat huolestuttavasti esille, että nuoremmat varhaiskasvatuksen opettajat kokevat esimieheltä saatavan tuen olevan vähäisempää kuin pidempään töissä olleet. Tiimin ja työyhteisön toimivuus nähdään tärkeänä reflektointia tukevana tekijänä. Toisaalta, jos työyhteisön kulttuuri ei näe reflektointia hyveenä tai kannusta siihen, saattaa myös yksilön itsereflektio muodostua haastavaksi. Haastatteluaineistosta selviää, että varhaiskasvatuksen opettajat uskovat, että reflektoinnin kautta voidaan vaikuttaa sekä toiminnan, mutta myös koko varhaiskasvatuksen laatuun. Pohtimalla ja kehittämällä pedagogiikkaa on suora heijastus lapsiin.