Onko kaunokirjallisuuden kääntäjä taiteilija? : Suomentajien näkemykset tekijyydestään Baabel-sarjan suomentajien jälkisanoissa
Huovila, Maiju (2021-12-07)
Onko kaunokirjallisuuden kääntäjä taiteilija? : Suomentajien näkemykset tekijyydestään Baabel-sarjan suomentajien jälkisanoissa
(07.12.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121761641
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121761641
Tiivistelmä
Tässä Pro gradu -tutkielmassa käsitellään kaunokirjallisuuden suomentajien tekijyyttä ja mahdollisuutta tuoda työtään esille käännösten parateksteissä. Kaunokirjallisuuden suomentajien statusta on julkisessa keskustelussa pyritty kohottamaan taiteilijadiskurssin avulla, eli yhdistämällä kaunokirjallisuuden kääntämiseen tekijyytenä konnotaatioita uuden luomisesta ja yksilöllisyydestä. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, onko tämä retorinen lähestymistapa totuudellinen ja toimiva.
Tutkielman teoriaosassa käsitellään kaunokirjallisuuden kääntäjien statusta määrittelemällä kaunokirjallisuuden suomentajien toimijuuden laajuutta sekä kustantamisen toimijaverkostossa että kääntäjien paratekstien tutkimuksen valossa, minkä lisäksi siinä määritellään kaunokirjallisuuden kääntäjien tekijyyden eri ulottuvuuksia. Lähteinä toimivat mm. Leena Laihon (2013), Salah Basamalahin (2012) ja Cecilia Alvstadin (2013) ajatukset käännöksen ja lähtötekstin samuudesta, Gerard Genetten (1997 [1987]) teoria parateksteistä, Kathryn Batchelorin (2018) määritelmät paratekstien tutkimuksesta käännöstieteen kontekstissa, Minna Ruokosen (2013) ja Daniel Simeonin (1995, 1998) käsitykset kääntäjän statuksesta ja alisteisuudesta, sekä erityisesti Raymond Williamsin (1988) käsitykset kaiken kirjoittamisen ja taiteenteon sosiaalisesta luonteesta.
Tutkielman aineistona toimii 18 kpl suomentajien jälkisanoja Teos-kustantamon Baabel-sarjasta. Aineistoa analysoidaan tutkimuskysymysten avulla, ja aineistossa esiintyvät suomentajat luokitellaan eri tekijyyden kategorioihin heidän suomennosprosessistaan esittämiensä tietojen mukaisesti. Tutkielmassa saatiin selville, että useat aineiston suomentajat olivat omaksuneet käsityksen tekijyydestään taiteilijoina, ja että suomentajat pyrkivät kohottamaan statustaan jälkisanoissa. Suomentajat käyttivät jälkisanojaan myös kirjailijafunktion luomiseksi lähtöteostensa kirjailijoille, sekä helpottivat niiden avulla suomennosten reseptiota. Tutkielmassa havaittiin myös, ettei taiteilijuutta ja palvelijuutta voida asettaa toisistaan vastakkaisiksi puhuttaessa kääntäjän tekijyydestä tai kääntämisen ihanteista ja normeista.
Tutkielman teoriaosassa käsitellään kaunokirjallisuuden kääntäjien statusta määrittelemällä kaunokirjallisuuden suomentajien toimijuuden laajuutta sekä kustantamisen toimijaverkostossa että kääntäjien paratekstien tutkimuksen valossa, minkä lisäksi siinä määritellään kaunokirjallisuuden kääntäjien tekijyyden eri ulottuvuuksia. Lähteinä toimivat mm. Leena Laihon (2013), Salah Basamalahin (2012) ja Cecilia Alvstadin (2013) ajatukset käännöksen ja lähtötekstin samuudesta, Gerard Genetten (1997 [1987]) teoria parateksteistä, Kathryn Batchelorin (2018) määritelmät paratekstien tutkimuksesta käännöstieteen kontekstissa, Minna Ruokosen (2013) ja Daniel Simeonin (1995, 1998) käsitykset kääntäjän statuksesta ja alisteisuudesta, sekä erityisesti Raymond Williamsin (1988) käsitykset kaiken kirjoittamisen ja taiteenteon sosiaalisesta luonteesta.
Tutkielman aineistona toimii 18 kpl suomentajien jälkisanoja Teos-kustantamon Baabel-sarjasta. Aineistoa analysoidaan tutkimuskysymysten avulla, ja aineistossa esiintyvät suomentajat luokitellaan eri tekijyyden kategorioihin heidän suomennosprosessistaan esittämiensä tietojen mukaisesti. Tutkielmassa saatiin selville, että useat aineiston suomentajat olivat omaksuneet käsityksen tekijyydestään taiteilijoina, ja että suomentajat pyrkivät kohottamaan statustaan jälkisanoissa. Suomentajat käyttivät jälkisanojaan myös kirjailijafunktion luomiseksi lähtöteostensa kirjailijoille, sekä helpottivat niiden avulla suomennosten reseptiota. Tutkielmassa havaittiin myös, ettei taiteilijuutta ja palvelijuutta voida asettaa toisistaan vastakkaisiksi puhuttaessa kääntäjän tekijyydestä tai kääntämisen ihanteista ja normeista.