ADHD-piirteiden yhteys änkytykseen 7–9-vuotiailla lapsilla
Nuorva, Anni (2021-12-14)
ADHD-piirteiden yhteys änkytykseen 7–9-vuotiailla lapsilla
(14.12.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121761589
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121761589
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella ja vertailla ADHD-piirteiden (attention deficit hyperactivity disorder) ja änkytyksen välistä yhteyttä 7–9-vuotiaiden lasten, jotka änkyttävät ja tyypillisesti kehittyneiden lasten välillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, eroavatko änkyttävät ja sujuvasti puhuvat lapset vanhemman arvioimana tarkkaamattomuuden ja hyperaktiivisuuden/impulsiivisuuden piirteiltä keskenään.
20 kouluikäisen lapsen puheen sujuvuutta arvioitiin Stuttering Severity Instrument (SSI-3) -menetelmällä, ja heistä muodostettiin änkyttävien ryhmä ja sujuvasti puhuvien ryhmä. ADHD-piirteitä ryhmien välillä arvioitiin Conner’s Parent Rating Scale Revised (CPRS-R) -kyselyn avulla, jossa lasten vanhemmat arvioivat lapsen käytökseen liittyviä väittämiä kolmiportaisella asteikolla. Ryhmien välisiä eroja tarkkaamattomuudessa, hyperaktiivisuudessa/impulsiivisuudessa ja ADHD-kokonaisriskissä analysoitiin Mann-Whiney-testien avulla.
Tutkimuksen tulosten perusteella änkyttävien lasten ryhmän ja tyypillisesti kehittyneiden lasten ryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tarkkaamattomuuden ja hyperaktiivisuuden/impulsiivisuuden osalta eikä ADHD-kokonaisriskin osalta. Aiemmat tutkimukset aiheesta viittaavat siihen, että ADHD-piirteiden ja änkytyksen välillä olisi yhteys. Tässä tutkimuksessa ryhmäkoko oli pieni ja ADHD-piirteitä mitattiin vain yhdellä menetelmällä, mikä saattoi vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta änkytyksen toistaiseksi tuntemattomista taustamekanismeista ja niiden yhteydestä muihin kehityksellisiin häiriöihin saataisiin enemmän tietoa.
20 kouluikäisen lapsen puheen sujuvuutta arvioitiin Stuttering Severity Instrument (SSI-3) -menetelmällä, ja heistä muodostettiin änkyttävien ryhmä ja sujuvasti puhuvien ryhmä. ADHD-piirteitä ryhmien välillä arvioitiin Conner’s Parent Rating Scale Revised (CPRS-R) -kyselyn avulla, jossa lasten vanhemmat arvioivat lapsen käytökseen liittyviä väittämiä kolmiportaisella asteikolla. Ryhmien välisiä eroja tarkkaamattomuudessa, hyperaktiivisuudessa/impulsiivisuudessa ja ADHD-kokonaisriskissä analysoitiin Mann-Whiney-testien avulla.
Tutkimuksen tulosten perusteella änkyttävien lasten ryhmän ja tyypillisesti kehittyneiden lasten ryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tarkkaamattomuuden ja hyperaktiivisuuden/impulsiivisuuden osalta eikä ADHD-kokonaisriskin osalta. Aiemmat tutkimukset aiheesta viittaavat siihen, että ADHD-piirteiden ja änkytyksen välillä olisi yhteys. Tässä tutkimuksessa ryhmäkoko oli pieni ja ADHD-piirteitä mitattiin vain yhdellä menetelmällä, mikä saattoi vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta änkytyksen toistaiseksi tuntemattomista taustamekanismeista ja niiden yhteydestä muihin kehityksellisiin häiriöihin saataisiin enemmän tietoa.