”Ammattitaitoa on kohdata kaikkia henkilöitä” : Terveyssosiaalityöntekijöiden kokemuksia ulkomaalaistaustaisten potilaiden kanssa tehtävästä työstä

Abstract

Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden määrä on kasvanut tasaisesti Suomessa, minkä lisäksi globaali liikkuvuus on aiempaa helpompaa ja yleisempää. Tämä vaikuttaa myös terveyssosiaalityöhön, minkä takia tässä sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa keskitytään terveyssosiaalityöntekijöiden kokemuksiin ulkomaalaistaustaisten potilaiden kanssa tehtävästä työstä, sekä terveyssosiaalityöntekijöiden näkemyksiin siitä, minkälaisia valmiuksia tuossa työssä sosiaalityöntekijältä vaaditaan. Tutkimuksen aineisto on kerätty keväällä 2021 terveyssosiaalityöntekijöille osoitetulla verkkokyselyllä, johon vastaajia kertyi yhteensä 24. Analyysissä huomioitiin 23 vastaajan vastaukset ja analyysi tehtiin aineistonlähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella terveyssosiaalityöntekijät liittivät ulkomaalaistaustaisten potilaiden kanssa tehtävään työhön monia eri tekijöitä, jotka jaoteltiin analyysin avulla 11 eri luokkaan. Työhön liittyi sairastaminen ja hoito, potilaan tarpeet ja potilaan toimiminen järjestelmässä. Työskentelyyn vaikuttivat työntekijä, kieli ja tulkkaaminen, sekä työn sisällöt ja teemat, joihin kerrottiin kuuluvan mm. ohjaus ja neuvonta, etuuksien hakeminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Aineistossa kuvantuivat maahanmuuttoerityiset kysymykset, järjestelmään ja organisaatioihin liittyvät asiat ja potilaan asema, joka kuvautui vaihtelevana. Terveyssosiaalityöntekijöiden vastauksissa ulkomaalaistaustaisiin liitettiin erilaisuus, erityisesti kulttuurisesta näkökulmasta. Toisaalta aineistossa esiintyi vastakkainenkin kokemus, eli ulkomaalaistaustaiset potilaat koettiin samankaltaisina kuin muutkin potilasryhmät. Tarvittavista valmiuksista muodostettiin 5 luokkaa, joita olivat laajan tietopohjan omaaminen, hyvät vuorovaikutustaidot, avoimuus, kielitaito ja työskentelytaidot. Eri luokat liittyivät toisiinsa ja niiden välillä oli päällekkäisyyksiä, mikä voidaan tulkita osoituksena eri ilmiöiden yhteyksistä ja limittäisyydestä suhteessa toisiinsa. Toisaalta aineistossa esiintyi ristiriitaisuutta joidenkin luokkien tai vastaajien kesken, mutta myös vastauksien sisällä. Esimerkiksi tulkin käyttö nähtiin sekä työtä auttavana, että haittaavana tekijänä, minkä lisäksi luokat erilaisuudesta ja samanlaisuudesta osoittavat ristiriitaisuutta keskenään. Ristiriidat voivat kertoa asioiden moniulotteisuudesta, mutta myös siitä, että ulkomaalaistaustaiset ovat heterogeeninen ryhmä ja heidän kanssaan tehtävä työ hyvin moninaista. Tutkimuksen tulokset ovat pääasiassa linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Tulosten perusteella ulkomaalaistaustaisten potilaiden kanssa tehtävään työhön liitettiin erityispiirteitä ja erilaisuuden kohtaamista, vaikka samanlaisuuskin tuli esiin. Tuloksista voidaan päätellä terveyssosiaalityöntekijöiden tarvitsevan monikulttuurisen sosiaalityön osaamista ja taitoa työskennellä erilaisuuden kanssa. Jatkotutkimusta tarvitaan kuitenkin yhä koskien ulkomaalaistaustaisten potilaiden omia kokemuksia, sekä spesifimmin liittyen eri ulkomaalaistaustaisiin ryhmiin ja Suomen kansallisiin vähemmistöihin, joista jälkimmäiset jäivät tämän tutkielman ulkopuolelle.