Kilpailijayhteistyö matkaketjujen kehittämisessä
Salo, Emma (2021-12-16)
Kilpailijayhteistyö matkaketjujen kehittämisessä
Salo, Emma
(16.12.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021122162299
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021122162299
Tiivistelmä
Liikenteen päästöjen vähentämistavoitteet, lainsäädännön muutos sekä teknologinen kehitys vaikuttavat liikkumisen murrokseen. Päästöjen vähentämiseksi julkisen liikenteen osuutta halutaan kasvattaa merkittävästi ja yhtenä keskeisenä tapana on tunnistettu matkaketjujen kehittäminen. Matkaketjulla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa matkaa lähtöpaikasta määränpäähän kahdella tai useammalla liikennevälineellä.
Matkaketjujen potentiaalia ei ole Suomessa vielä täysin pystytty hyödyntämään, mihin vaikuttaa osaltaan toimijakentän pirstaloituminen – alalla on paljon erilaisia toimijoita ja tietoa on monessa eri paikassa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten matkaketjuja voidaan kehittää Suomessa eri yhteistyömalleilla yhteistyön ja kilpailun samanaikaisesti esiintyessä. Teoreettinen viitekehys kokoaa yhteen kilpailijayhteistyön yhteistyömallit. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista tapaustutkimusta. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla haastatteluilla kahdeksalta yritykseltä matkaketjujen toimintaympäristöstä, ja haastatellut toimijat koostuvat liikennepalveluiden tuottajista, palveluiden välittäjistä sekä viranomaistahosta.
Tutkimuksen tulokset saivat hyvin tukea teoreettisesta viitekehyksestä, mikä tukee sitä, että kilpailijayhteistyö liittyy keskeisesti matkaketjujen kehittämiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että matkaketjuja kehitetään kilpailijayhteistyönä, koska toimijat haluavat kasvattaa nykyisten markkinoiden kokoa tai luoda uusia markkinoita. Matkaketjujen kehittämisen taustalla vaikuttavat myös resurssien tehokkaampi käyttö taloudellisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta sekä asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen. Nykyisellään eniten jännitteitä toimijoiden välisessä kilpailijayhteistyössä aiheuttaa rooli-, resurssi- ja tehtävänjako sekä vaikutusvalta ja riippuvuus esimerkiksi lippujen komissiosta sopimisessa. Lisäksi kilpailijayhteistyön olemassa olevaa kirjallisuutta täydentää tämän tutkimuksen havainto siitä, että viranomaisten rooli korostuu jännitteiden aiheuttajana sekä onnistumistekijänä matkaketjujen kehittämisessä.
Tutkimuksen tulosten perusteella suurin osa matkaketjujen kehittämisestä on toteutettu kevyillä yhteistyömalleilla. Kaikista syvimpiä yhteistyömuotoja, strategista allianssia ja horisontaalista integraatiota ole ainakaan vielä havaittavissa toimijoiden välisessä yhteistyössä. Yhteistyöhön liittyy useimmiten tekninen integraatio rajapintoja hyödyntämällä, mutta matkaketjujen kehittämisessä käytetään myös kevyempiä ratkaisuja, missä ei tehdä teknistä integraatiota tai maksu molemmille toimijoille ei tapahdu yhdellä kertaa. Toimijoiden roolijako on myös hämärtymässä, sillä matkaketjujen kehittäminen laajentaa toimijoiden tuoteportfoliota ja siksi liikennepalveluiden tuottajat muistuttavat yhä enemmän palveluiden välittäjiä. Lisäksi tässä tutkimuksessa tunnistettiin kuusi matkaketjujen kehittämistä hidastavaa tekijää: pelisääntöjen puuttuminen kaupallisten ehtojen määrittelyssä, kysymys asiakkuuden omistajuudesta, ihmisten vakiintuneet toimintatavat, rajoitteet investointikyvyssä, teknisten järjestelmien pirstaloituminen sekä arvontuotantomekanismien puutteellinen määrittely.
Matkaketjujen potentiaalia ei ole Suomessa vielä täysin pystytty hyödyntämään, mihin vaikuttaa osaltaan toimijakentän pirstaloituminen – alalla on paljon erilaisia toimijoita ja tietoa on monessa eri paikassa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten matkaketjuja voidaan kehittää Suomessa eri yhteistyömalleilla yhteistyön ja kilpailun samanaikaisesti esiintyessä. Teoreettinen viitekehys kokoaa yhteen kilpailijayhteistyön yhteistyömallit. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista tapaustutkimusta. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla haastatteluilla kahdeksalta yritykseltä matkaketjujen toimintaympäristöstä, ja haastatellut toimijat koostuvat liikennepalveluiden tuottajista, palveluiden välittäjistä sekä viranomaistahosta.
Tutkimuksen tulokset saivat hyvin tukea teoreettisesta viitekehyksestä, mikä tukee sitä, että kilpailijayhteistyö liittyy keskeisesti matkaketjujen kehittämiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että matkaketjuja kehitetään kilpailijayhteistyönä, koska toimijat haluavat kasvattaa nykyisten markkinoiden kokoa tai luoda uusia markkinoita. Matkaketjujen kehittämisen taustalla vaikuttavat myös resurssien tehokkaampi käyttö taloudellisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta sekä asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen. Nykyisellään eniten jännitteitä toimijoiden välisessä kilpailijayhteistyössä aiheuttaa rooli-, resurssi- ja tehtävänjako sekä vaikutusvalta ja riippuvuus esimerkiksi lippujen komissiosta sopimisessa. Lisäksi kilpailijayhteistyön olemassa olevaa kirjallisuutta täydentää tämän tutkimuksen havainto siitä, että viranomaisten rooli korostuu jännitteiden aiheuttajana sekä onnistumistekijänä matkaketjujen kehittämisessä.
Tutkimuksen tulosten perusteella suurin osa matkaketjujen kehittämisestä on toteutettu kevyillä yhteistyömalleilla. Kaikista syvimpiä yhteistyömuotoja, strategista allianssia ja horisontaalista integraatiota ole ainakaan vielä havaittavissa toimijoiden välisessä yhteistyössä. Yhteistyöhön liittyy useimmiten tekninen integraatio rajapintoja hyödyntämällä, mutta matkaketjujen kehittämisessä käytetään myös kevyempiä ratkaisuja, missä ei tehdä teknistä integraatiota tai maksu molemmille toimijoille ei tapahdu yhdellä kertaa. Toimijoiden roolijako on myös hämärtymässä, sillä matkaketjujen kehittäminen laajentaa toimijoiden tuoteportfoliota ja siksi liikennepalveluiden tuottajat muistuttavat yhä enemmän palveluiden välittäjiä. Lisäksi tässä tutkimuksessa tunnistettiin kuusi matkaketjujen kehittämistä hidastavaa tekijää: pelisääntöjen puuttuminen kaupallisten ehtojen määrittelyssä, kysymys asiakkuuden omistajuudesta, ihmisten vakiintuneet toimintatavat, rajoitteet investointikyvyssä, teknisten järjestelmien pirstaloituminen sekä arvontuotantomekanismien puutteellinen määrittely.