Nilkka-olkavarsipainesuhteen mittaus perifeerisen valtimotaudin seulonnassa
Väre, Riku (2022-01-04)
Nilkka-olkavarsipainesuhteen mittaus perifeerisen valtimotaudin seulonnassa
(04.01.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201071502
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201071502
Tiivistelmä
Perifeerinen valtimotauti, PAD, lat. arteriosclerosis obliterans, ASO, on ateroskleroottinen, raajojen valtimoja kaventava sairaus. Alentunut valtimopaine aiheuttaa raajoihin hypoksian ja erityisesti jalkojen oireet kuten tyypillisen katkokävelyn. Ääreisvaltimojen kuntoa ja raajojen perfuusiota voidaan arvioida perusterveydenhuollossa laskemalla nilkka-olkavarsipainesuhde, ABI. Ääreisvaltimojen perfuusio ja ABI-arvo on alentunut PAD:ta sairastavilla. Tutkielman tarkoituksena on selvittää PAD:n prevalenssia perusterveydenhuollon väestössä ja tutkia riskitekijöiden eroja PAD:ta sairastavien ja valtimotautien riskitekijöitä omaavien välillä.
Tutkielmassa analysoitu data on peräisin Kokemäenjokilaakson valtimotautien ehkäisyprojektista vuosilta 2005–2007. Seulontatutkimuksiin kutsuttiin 45–70-vuotiaita kuntalaisia ja heistä valikoitiin tutkimuksiin ne, joilla on vähintään yksi valtimotautien riskitekijä. Tutkimuksesta poissulkevia tekijöitä olivat diagnosoitu sydän- ja verisuonisairaus, munuaistauti ja diabetes. Lopulta ABI-mittaus tehtiin lääkärin vastaanotolla 972:lle tutkittavalle.
Tutkituista 915:sta riskihenkilöstä 48:lla mitattiin ABI ≤ 0,90 ja heille tehtiin PAD-diagnoosi.
Otoksen PAD-prevalenssi oli siten 5,2 %. PAD-diagnosoitujen ryhmän keski-ikä, kahden tunnin sokerirasituskokeen arvo, systolinen verenpaine ja pulssipaine olivat korkeammat kuin ei-PAD-ryhmässä, jossa ABI > 0,90. PAD-diagnosoitujen ryhmässä myös tupakoitiin ja käytettiin beetasalpaajia ja diureetteja enemmän verrattuna ei-PAD-ryhmään. Tutkielman tulosten ja kuvatun kirjallisuuden perusteella voidaan todeta olevan kannattavaa seuloa PAD:ta ABI-mittauksin perusterveydenhuollossa.
Tutkielmassa analysoitu data on peräisin Kokemäenjokilaakson valtimotautien ehkäisyprojektista vuosilta 2005–2007. Seulontatutkimuksiin kutsuttiin 45–70-vuotiaita kuntalaisia ja heistä valikoitiin tutkimuksiin ne, joilla on vähintään yksi valtimotautien riskitekijä. Tutkimuksesta poissulkevia tekijöitä olivat diagnosoitu sydän- ja verisuonisairaus, munuaistauti ja diabetes. Lopulta ABI-mittaus tehtiin lääkärin vastaanotolla 972:lle tutkittavalle.
Tutkituista 915:sta riskihenkilöstä 48:lla mitattiin ABI ≤ 0,90 ja heille tehtiin PAD-diagnoosi.
Otoksen PAD-prevalenssi oli siten 5,2 %. PAD-diagnosoitujen ryhmän keski-ikä, kahden tunnin sokerirasituskokeen arvo, systolinen verenpaine ja pulssipaine olivat korkeammat kuin ei-PAD-ryhmässä, jossa ABI > 0,90. PAD-diagnosoitujen ryhmässä myös tupakoitiin ja käytettiin beetasalpaajia ja diureetteja enemmän verrattuna ei-PAD-ryhmään. Tutkielman tulosten ja kuvatun kirjallisuuden perusteella voidaan todeta olevan kannattavaa seuloa PAD:ta ABI-mittauksin perusterveydenhuollossa.