Riistavuoren metsä yksilöllisesti ja yhteisöllisesti koettuna kaupunkiluontona Helsingin Haagassa
Forsblom, Susan (2021-12-07)
Riistavuoren metsä yksilöllisesti ja yhteisöllisesti koettuna kaupunkiluontona Helsingin Haagassa
(07.12.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201132216
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201132216
Tiivistelmä
Työni aiheena ovat ihmisten kokemukset kaupunkiluonnosta ja näiden kokemusten muodostuminen. Tutkimukseni kohdealue on Riistavuoren puisto, joka on metsäinen ja kallioinen virkistys- ja läpikulkupaikka Helsingin Haagassa. Puisto on osa Helsingin läntistä viheraluekokonaisuutta. Riistavuoreen on asemakaavassa suunniteltu täydennysrakentamista, joten ihmisten kokemusten tutkiminen tällä viheralueella on ajankohtainen ja mielenkiintoinen ilmiö myös muuttuvan kaupungin kehityksen näkökulmasta.
Tutkimuksessani käsittelen Riistavuorta elettynä ja koettuna kaupunkiluontona. Aineistoni koostuu havainnoista ja haastatteluista, joita olen tehnyt kohdealueella neljän kuukauden aikana. Tarkoituksenani on antaa ääni ihmisten kokemuksille paikasta, joka on muuttumassa, ja kohdistaa tämän kautta katse kaupunkiluonnon sosiaalisesti kestävän kehittämisen tärkeyteen.
Lähestyn aihetta fenomenologisesta tutkimusotteesta käsin. Sovellan työhöni Lauri Rauhalan ja Juha Perttulan kokemuksen tutkimuksen metodologisia lähtökohtia, joissa korostuu kokonaisvaltainen ja ymmärtävä ihmiskäsitys. Mielenkiintoni kohteenani on se, miten kokemukset kaupunkiluonnosta muodostuvat ja miten paikkaa koetaan kehollisesti ja toiminnallisesti. Viittaan tältä osin Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaan.
Paikan ja kokemuksen ymmärryksessä nojaan paikan fenomenologiaan etenkin Edward Relphin, Christopher Tilleyn ja Tim Ingoldin määrittelyjen pohjalta. Paikkojen merkitykset nähdään tässä kontekstissa aistihavaintojemme kautta kehomme välityksellä rakentuneina kokemuksina, jotka ovat sekä henkilökohtaisesti että kulttuurisesti määrittyneitä.
Tutkimustulokset osoittavat, miten moninaisesti kokemukset Riistavuoresta ovat rakentuneet. Aineiston perusteella ihmisillä on useita toiminnan tapoja, joilla he ottavat Riistavuorta omaksi paikakseen. Toiminnalle on tyypillistä sen toistuvuus. Riistavuoren puisto on aineiston kautta tarkasteltuna monelle tärkeä erämaan kaltainen ja erityinen lähimetsä. Riistavuori näyttäytyy myös vihervyöhykkeiden osana koettuna liikkumisen välipaikkana. Esimerkit osoittavat myös, miten ihmisten omat kokemukset ovat kulttuurisesti muotoutuneita ja luonteeltaan muuttuvia. Tutkimusaineistossa korostuu se, miten tärkeää ihmisille on kuulluksi tulemisen tarve kaupunkiluontoon liittyvissä asioissa, etenkin, kun oma lähimetsä koetaan uhatuksi.
Tutkimuksessani käsittelen Riistavuorta elettynä ja koettuna kaupunkiluontona. Aineistoni koostuu havainnoista ja haastatteluista, joita olen tehnyt kohdealueella neljän kuukauden aikana. Tarkoituksenani on antaa ääni ihmisten kokemuksille paikasta, joka on muuttumassa, ja kohdistaa tämän kautta katse kaupunkiluonnon sosiaalisesti kestävän kehittämisen tärkeyteen.
Lähestyn aihetta fenomenologisesta tutkimusotteesta käsin. Sovellan työhöni Lauri Rauhalan ja Juha Perttulan kokemuksen tutkimuksen metodologisia lähtökohtia, joissa korostuu kokonaisvaltainen ja ymmärtävä ihmiskäsitys. Mielenkiintoni kohteenani on se, miten kokemukset kaupunkiluonnosta muodostuvat ja miten paikkaa koetaan kehollisesti ja toiminnallisesti. Viittaan tältä osin Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaan.
Paikan ja kokemuksen ymmärryksessä nojaan paikan fenomenologiaan etenkin Edward Relphin, Christopher Tilleyn ja Tim Ingoldin määrittelyjen pohjalta. Paikkojen merkitykset nähdään tässä kontekstissa aistihavaintojemme kautta kehomme välityksellä rakentuneina kokemuksina, jotka ovat sekä henkilökohtaisesti että kulttuurisesti määrittyneitä.
Tutkimustulokset osoittavat, miten moninaisesti kokemukset Riistavuoresta ovat rakentuneet. Aineiston perusteella ihmisillä on useita toiminnan tapoja, joilla he ottavat Riistavuorta omaksi paikakseen. Toiminnalle on tyypillistä sen toistuvuus. Riistavuoren puisto on aineiston kautta tarkasteltuna monelle tärkeä erämaan kaltainen ja erityinen lähimetsä. Riistavuori näyttäytyy myös vihervyöhykkeiden osana koettuna liikkumisen välipaikkana. Esimerkit osoittavat myös, miten ihmisten omat kokemukset ovat kulttuurisesti muotoutuneita ja luonteeltaan muuttuvia. Tutkimusaineistossa korostuu se, miten tärkeää ihmisille on kuulluksi tulemisen tarve kaupunkiluontoon liittyvissä asioissa, etenkin, kun oma lähimetsä koetaan uhatuksi.