Rakennusurakkasopimuksen purkaminen urakoitsijan sopimusrikkomuksen perusteella ja urakoitsijan vastuu
Raappana, Tuija (2021-12-15)
Rakennusurakkasopimuksen purkaminen urakoitsijan sopimusrikkomuksen perusteella ja urakoitsijan vastuu
(15.12.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201132241
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201132241
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on tilaajan YSE 1998 -ehtojen mukainen oikeus purkaa rakennusurakkasopimus urakoitsijan sopimusrikkomuksen perusteella sekä siihen liittyvä urakoitsijan vahingonkorvausvastuu.
Tutkielman tarkoituksena on määritellä tilaajan purkuoikeuden edellytyksiä ja vaikutuksia lainopillisen metodin avulla sekä esittää oikeuspoliittisiin näkökohtiin perustuva kannanotto YSE 1998 -ehtojen tilaajan urakoitsijan sopimusrikkomukseen perustuvan purkuoikeuden tarkoituksenmukaisuudesta ja kehittämistarpeista. Keskeiset tutkimusongelmat ovat siten 1) millä edellytyksillä tilaaja voi purkaa rakennusurakkasopimuksen urakoitsijan sopimusrikkomuksen perusteella, 2) mitä vaikutuksia purkamisella on erityisesti urakoitsijan vahingonkorvausvelvollisuuden näkökulmasta sekä 3) millaisia vaikutuksia ehdon sisällöllä on urakkasopimuksen osapuolten oikeusasemien ja yhteiskunnallisten intressien kannalta. Lainopillisen metodin ohella tutkielmassa hyödynnetään oikeustaloustieteellistä ja oikeusvertailevaa tutkimusmetodia etenkin purkamista koskevien ehtojen vaikutusten arvioimisessa.
Tutkielman keskeisenä tutkimustuloksena on, että purkamisen edellytykset muodostuvat YSE 1998 -ehtojen sanamuodon perusteella epäselviksi erityisesti viivästysperusteisen purun osalta. Purkamiseen liittyvä urakoitsijan vahingonkorvausvastuu on hyvin laaja, eikä vahingonkorvausvastuuta ole rajattu purkamista edeltävän ajanjakson osalta vastaavasti kuin eräissä muissa rakennusalan yleisissä ehtokokonaisuuksissa. Urakkasopimuksen kaltaisessa pitkäkestoisessa ja yhteistyöluonteisessa sopimuksessa painottuu kuitenkin osapuolten lojaliteettivelvollisuus toisiaan kohtaan, joka rajoittaa tilaajan oikeutta käyttää purkamista oikeussuojakeinonaan.
Purkukynnyksen epäselvyys voi johtaa oikeudettomiin purkamisiin, turhaan viivyttelyyn, silloin kun purkukynnys olisi tosiasiallisesti ylittynyt ja purkamiseen olisi painavia syitä sekä antaa tilaajalle mahdollisuuden painostaa urakoitsijaa niin, että YSE 1998 -ehtojen keskeisenä tavoitteena oleva sopimustasapaino saattaa horjua. Lisäksi purkamiseen liittyvän vahingonkorvauksen määrittelemiseen liittyvät vaikeudet ja vahingonkorvausvastuun laajuus lisäävät ennakoimisen vaikeutta ja urakoitsijan riskiä joutua vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin sopimuksen purkamisen seurauksena. Tämän vuoksi tutkielman keskeisenä päätelmänä on, että YSE-ehdot kaipaisivat päivitystä ja tarkennusta purkamisen edellytyksiä ja seuraamuksia sekä vahingonkorvausvastuuta koskevien ehtojen osalta.
Tutkielman tarkoituksena on määritellä tilaajan purkuoikeuden edellytyksiä ja vaikutuksia lainopillisen metodin avulla sekä esittää oikeuspoliittisiin näkökohtiin perustuva kannanotto YSE 1998 -ehtojen tilaajan urakoitsijan sopimusrikkomukseen perustuvan purkuoikeuden tarkoituksenmukaisuudesta ja kehittämistarpeista. Keskeiset tutkimusongelmat ovat siten 1) millä edellytyksillä tilaaja voi purkaa rakennusurakkasopimuksen urakoitsijan sopimusrikkomuksen perusteella, 2) mitä vaikutuksia purkamisella on erityisesti urakoitsijan vahingonkorvausvelvollisuuden näkökulmasta sekä 3) millaisia vaikutuksia ehdon sisällöllä on urakkasopimuksen osapuolten oikeusasemien ja yhteiskunnallisten intressien kannalta. Lainopillisen metodin ohella tutkielmassa hyödynnetään oikeustaloustieteellistä ja oikeusvertailevaa tutkimusmetodia etenkin purkamista koskevien ehtojen vaikutusten arvioimisessa.
Tutkielman keskeisenä tutkimustuloksena on, että purkamisen edellytykset muodostuvat YSE 1998 -ehtojen sanamuodon perusteella epäselviksi erityisesti viivästysperusteisen purun osalta. Purkamiseen liittyvä urakoitsijan vahingonkorvausvastuu on hyvin laaja, eikä vahingonkorvausvastuuta ole rajattu purkamista edeltävän ajanjakson osalta vastaavasti kuin eräissä muissa rakennusalan yleisissä ehtokokonaisuuksissa. Urakkasopimuksen kaltaisessa pitkäkestoisessa ja yhteistyöluonteisessa sopimuksessa painottuu kuitenkin osapuolten lojaliteettivelvollisuus toisiaan kohtaan, joka rajoittaa tilaajan oikeutta käyttää purkamista oikeussuojakeinonaan.
Purkukynnyksen epäselvyys voi johtaa oikeudettomiin purkamisiin, turhaan viivyttelyyn, silloin kun purkukynnys olisi tosiasiallisesti ylittynyt ja purkamiseen olisi painavia syitä sekä antaa tilaajalle mahdollisuuden painostaa urakoitsijaa niin, että YSE 1998 -ehtojen keskeisenä tavoitteena oleva sopimustasapaino saattaa horjua. Lisäksi purkamiseen liittyvän vahingonkorvauksen määrittelemiseen liittyvät vaikeudet ja vahingonkorvausvastuun laajuus lisäävät ennakoimisen vaikeutta ja urakoitsijan riskiä joutua vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin sopimuksen purkamisen seurauksena. Tämän vuoksi tutkielman keskeisenä päätelmänä on, että YSE-ehdot kaipaisivat päivitystä ja tarkennusta purkamisen edellytyksiä ja seuraamuksia sekä vahingonkorvausvastuuta koskevien ehtojen osalta.