Henkilöstöasiantuntijoiden näkemyksiä etätyöloikasta ja teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta työyhteisön yhteenkuuluvuuden ylläpitäjänä poikkeusaikana

Abstract

Etätyö on yleistynyt viimeisten vuosikymmenien aikana ja sille on asetettu paljon odotuksia ajan saatossa aina ympäristöongelmien ehkäisystä työntekijöiden hyvinvoinnin parantamiseen. Varsinaisen sysäyksen etätyöhön aiheutti maailmanlaajuinen koronaviruspandemia keväällä 2020, jolloin yhteiskunnalliset rajoitustoimet siirsivät työntekijät kotitoimistoille ja muuttivat työskentelykulttuuria. Etätyö pitää sisällään monia hyötyjä, mutta myös haasteita, joista yksi keskeisimmistä liittyy sosiaaliseen kanssakäymiseen työyhteisössä. Sosiaalinen vuorovaikutus on tärkeä osa organisaatioiden ja työyhteisöjen toimintaa. Erityisesti kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen on esitetty olevan merkittävässä asemassa, mutta uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että myös teknologiavälitteinen vuorovaikutus oikein hyödynnettynä tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia työyhteisöviestinnälle. Henkilöstöasiantuntijat ovat työelämän generalisteja, joiden yksi keskeisimmistä tehtävistä on erilaiset työelämän muutokset ja henkilöstön tukeminen muutostilanteissa. Koronaviruspandemian kaltaisessa poikkeustilanteessa henkilöstöasiantuntijoilla onkin ollut merkittävä rooli, kun uudenlaisia työskentelytapoja on otettu käyttöön. Henkilöstötyön rooli on kasvattanut myös merkitystään organisaatioissa poikkeusaikana ja henkilöstöasiantuntijoiden näkemyksistä on oltu kiinnostuneita. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää asiantuntijaorganisaatioissa työskentelevien henkilöstöasiantuntijoiden näkemyksiä koronakriisin aiheuttamasta etätyöloikasta ja sen vaikutuksista työyhteisöviestintään keskittyen erityisesti työyhteisön interpersonaaliseen viestintään epävirallisen näkökulmasta. Tavoitteena oli kerätä heidän kokemuksiaan teknologian hyödyntämisestä työyhteisön epävirallisessa vuorovaikutuksessa ja kuuluvuuden ylläpitämisessä poikkeusaikana pyrkien myös selvittämään siihen liittyviä kehityskohteita etätyön jatkoa ajatellen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten henkilöstöasiantuntijat näkevät oman roolinsa organisaatiossa koronapandemian aiheuttamassa muutostilanteessa, kun uudenlaisia työskentelytapoja luodaan ja otetaan käyttöön. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työyhteisöjen jäsenten suhtautuminen ja aktiivisuus teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen on vaihtelevaa. Henkilöstöasiantuntijoiden mukaan teknologiavälitteinen vuorovaikutus on tuonut työyhteisön epäviralliseen vuorovaikutukseen sekä haasteita että mahdollisuuksia. Haasteiksi nimettiin virtuaalisen vuorovaikutuksen kasvottomuus, henkilöstön osallistaminen sekä tiedonkulun hidastuminen. Mahdollisuuksina taas nähtiin viestinnän sujuvuus, maantieteellisten rajojen ylittäminen sekä uudenlaisten vuorovaikutustapojen oppiminen. Henkilöstöasiantuntijat näkivät koronaviruspandemian muuttaneen työelämää ja suhtautumista etätyöhön pysyvästi, vaikka teknologiavälitteiset vuorovaikutuksen tavat eivät pysty korvaamaan kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Uudenlainen työkulttuuri vaatiikin organisaatioita kehittämään uudenlaisia tapoja olla yhdessä. Parhaat tulokset saavutetaan, kun koko henkilöstö saadaan osallistettua kehittämistyöhön. Henkilöstöasiantuntijat näkivät myös oman roolinsa merkittävänä sekä poikkeusaikana että sen jälkeen. Erityisesti esihenkilöiden ja henkilöstön tukeminen muutoksessa nousi tämän roolin keskiöön.