Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen sosiaalisessa mediassa - loukatun suostumus tiedon levittämisen oikeuttamisperusteena

Abstract

Yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä voidaan nykypäivänä pitää yleistyvänä ilmiönä erityisesti sosiaalisessa mediassa. Kyseessä on rikoslain 24 luvun 8 §:ssä rangaistavaksi säädetty teko, jonka soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa joutuvat kaksi perus- ja ihmisoikeutta, yksityiselämän suoja ja sananvapaus, ristiriitaan keskenään. Mikäli tiedon levittämiselle on saatu loukatun suostumus, ei tiedon levittämistä ole kuitenkaan pidettävä oikeudettomana. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten erityisesti yksityishenkilöiden yksityiselämän suojan ja sananvapauden välistä jännitettä arvioidaan tilanteessa, jossa yksityiselämää loukkaavaa tietoa on levitetty sosiaalisessa mediassa lukuisten ihmisten saataville. Lisäksi tutkielman avulla on tarkoitus vastata siihen, missä tapauksissa loukatun voidaan tulkita antaneen pätevän suostumuksensa tiedon levittämiselle. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään lainoppia ja tarkoituksena on tulkita sekä systematisoida voimassa olevaa oikeutta hyödyntäen kansallisen lainsäädännön, lainvalmisteluaineiston sekä oikeuskäytännön ohella erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimusta sekä sen noudattamista valvovan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tutkielman kohderyhmänä voidaan pitää kaikkia sosiaalista mediaa käyttäviä yksityishenkilöitä sekä lainsoveltajia, jotka joutuvat käytännön ratkaisutoiminnassa tekemään tutkielman aihepiiriin liittyviä punnintaratkaisuja.

Tutkielmassa keskeisinä tutkimustuloksina voidaan esittää, että yksityiselämän suojan ja sananvapauden välinen punninta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen yhteydessä edellyttää tapauskohtaista harkintaa, jossa merkitystä tulisi antaa erityisesti sille, onko tiedon levittämisellä edistetty yleisen mielenkiinnon alaan kuuluvaa keskustelua. Lisäksi merkitystä tulisi antaa ainakin julkaisun esittämistavalle, muodolle ja sisällölle, tiedon hankintatavalle sekä julkaisun aiheuttamille seurauksille loukatun kannalta. Tavallisten yksityishenkilöiden osalta voidaan esittää, että loukatun suostumus tietojen levittämiseen tulisi olla annettu nimenomaisesti eikä hiljaista suostumusta ole juurikaan tulkittu päteväksi. Lisäksi suostumuksen tulisi täyttää muut oikeudellisesti relevantille suostumukselle asetetut edellytykset, jotta se voitaisiin tulkita teon hyväksyttäväksi oikeuttamisperusteeksi. Mikäli tiedon levittämisen oikeuttamiseksi ei ole esitettävissä loukatun suostumusta, voi teko saada oikeutuksensa vielä pykälän 2 tai 3 momentin perusteella yhteiskunnallisesti tai yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemisen nojalla.