Pakkoavioliittojen erilliskriminalisointi kriminalisointiperiaatteiden näkökulmasta
Viitasalo, Elisa (2022-01-10)
Pakkoavioliittojen erilliskriminalisointi kriminalisointiperiaatteiden näkökulmasta
(10.01.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022013111416
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022013111416
Tiivistelmä
Pakkoavioliiton erilliskriminalisointi on aika ajoin noussut mediassa esille ja aiheesta on tehty Suomessa myös lakialoite. Suomi on yksi Euroopan harvoista maista, joka ei ole erikseen kriminalisoinut avioliittoon pakottamista. Tutkielmassa aiheena on avioliittoon pakottamisen erilliskriminalisoinnin mahdollisuus Suomessa, kun huomioidaan kriminalisointiperiaatteet. Aiheen käsittely aloitetaan lainopin keinoja käyttäen voimassaolevan rikoslain säännösten tarkastelusta, jonka jälkeen tarkastellaan Grevion raportteja sekä muiden Euroopan maiden käytäntöjä pakkoavioliiton kriminalisoinnin osalta. Esille nostetaan myös Istanbulin sopimuksen asettamat velvoitteet pakkoavioliiton rikosoikeudelliselle sääntelylle. Tämän jälkeen tutkielma etenee rikosoikeusteoreettisempaan osuuteen, jossa erilliskriminalisoinnin mahdollisuutta arvioidaan kriminalisointiperiaatteiden näkökulmasta. Erilliskriminalisoinnin mahdollisuutta käsitellään kaikkien kriminalisointiperiaatteiden kannalta. Muita lainsäädäntöteknisiä ratkaisuja kuten nykyisten säännösten täydentämistä ei varsinaisesti käsitellä, sillä tutkielmassa keskitytään erilliskriminalisoinnin mahdollisuuden arviointiin kriminalisointiperiaatteiden näkökulmasta.
Keskeisiä lähteitä tutkielmassa ovat Suomen rikoslaki (1889/39), lain esityöt, Istanbulin sopimus, relevantti oikeuskirjallisuus sekä Grevion raportit. Erilliskriminalisoinnin mahdollisuuteen keskittyvässä osiossa tärkein lähde on Sakari Melanderin väitöskirja Kriminalisointiteoria – rangaistavaksi säätämisen oikeudelliset rajoitukset, sillä Melanderin väitöskirjassa esitellyt kriminalisointiperiaatteet toimivat mittapuina, joihin mahdollista erilliskriminalisointia verrataan.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että nykyiset rikoslain säännökset täyttävät Istanbulin sopimuksen asettamat velvoitteet. Suomen tämänhetkinen lainsäädäntö ei kuitenkaan kata kaikkia pakkoavioliiton tilanteita, joten lainsäädännön muutokselle voisi olla tarvetta. Tutkielmassa arvioidaan, että kriminalisointiperiaatteista ei aiheudu estettä pakkoavioliiton erilliskriminalisoinnille, mutta erilliskriminalisointi ei välttämättä ole parempi ratkaisu kuin esimerkiksi nykyisten säännösten täsmentäminen.
Keskeisiä lähteitä tutkielmassa ovat Suomen rikoslaki (1889/39), lain esityöt, Istanbulin sopimus, relevantti oikeuskirjallisuus sekä Grevion raportit. Erilliskriminalisoinnin mahdollisuuteen keskittyvässä osiossa tärkein lähde on Sakari Melanderin väitöskirja Kriminalisointiteoria – rangaistavaksi säätämisen oikeudelliset rajoitukset, sillä Melanderin väitöskirjassa esitellyt kriminalisointiperiaatteet toimivat mittapuina, joihin mahdollista erilliskriminalisointia verrataan.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että nykyiset rikoslain säännökset täyttävät Istanbulin sopimuksen asettamat velvoitteet. Suomen tämänhetkinen lainsäädäntö ei kuitenkaan kata kaikkia pakkoavioliiton tilanteita, joten lainsäädännön muutokselle voisi olla tarvetta. Tutkielmassa arvioidaan, että kriminalisointiperiaatteista ei aiheudu estettä pakkoavioliiton erilliskriminalisoinnille, mutta erilliskriminalisointi ei välttämättä ole parempi ratkaisu kuin esimerkiksi nykyisten säännösten täsmentäminen.