Kuntoutusvaikutusten pysyvyys ja seuranta-aika afasian puheen tuoton kuntoutuksessa
Bukyanagandi, Maria (2022-01-24)
Kuntoutusvaikutusten pysyvyys ja seuranta-aika afasian puheen tuoton kuntoutuksessa
(24.01.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022013111440
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022013111440
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin puheen tuoton kuntoutuksen kuntoutusvaikutusten seuranta-aikaa ja kuntoutuksen pysyvyyden kestoa henkilöillä, joilla on aivoverenkiertohäiriön seurauksena ilmennyt afasia. Tutkielmassa tarkasteltiin, onko afasian puheen tuoton kuntoutustutkimuksissa ollut seurantaa, ja jos on ollut, montako seurantamittausta on tehty ja kuinka pitkän ajan kuluttua kuntoutuksen päättymisestä. Lisäksi tarkasteltiin, onko kuntoutusvaikutusten pysyvyyttä todennettu tilastollisin menetelmin.
Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineiston pohjana on Puheterapeuttiliiton Hyvät Puheterapiakäytännöt Afasiassa -hankkeen suorittama systemaattinen aineistohaku, jonka 96 artikkelin aineistosta valikoitui karsinnan jälkeen tähän työhön 50 kokeellista tapaustutkimusta, joista etsittiin vastaukset tutkimuskysymyksiin.
Aineiston tutkimuksissa 76 %:ssa oli tarkasteltu kuntoutusvaikutusten pysyvyyttä jollakin tavoin. Tutkimuksissa oli käytetty 1–4 seurantamittausta, ja näistä yleisin oli yksi seuranta (63.16 % pysyvyyttä tarkastelleista tutkimuksista). Kuntoutuksen päättymisestä seurantamittaukseen kulunut aika vaihteli 5 päivästä 28 viikkoon, ja erilaisia mittapisteitä oli 19. Yleisin käytetty mittapiste oli 4 viikkoa kuntoutuksen päättymisestä (50 % pysyvyyttä tarkastelleista tutkimuksista). Tutkimuksissa, joissa pysyvyyttä oli tarkasteltu, 60.53 % oli käytetty tilastollisia menetelmiä pysyvyyden todentamiseksi, ja näistä kaikissa tutkimuksissa yhtä lukuun ottamatta oli todettu kuntoutusvaikutusten säilyneen tilastollisesti merkitsevinä vähintään yhdellä tutkittavalla ja vähintään yhdessä pysyvyyden tarkastelun kohteessa.
Tulosten valossa voidaan todeta, että afasian puheen tuoton kuntoutuksen kuntoutusvaikutukset näyttävät säilyvän seurannassa. Tutkimuksissa ei kuitenkaan systemaattisesti käytetä tilastollisia menetelmiä pysyvyyden todentamiseksi, jos pysyvyyttä on edes tarkasteltu. Afasian tutkimuskentälle kaivattaisiinkin tutkimusyhteisön keskustelua ja konsensusta seurantamittausten määrästä ja seuranta-ajasta kuten myöskin käytettävistä tilastomenetelmistä.
Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineiston pohjana on Puheterapeuttiliiton Hyvät Puheterapiakäytännöt Afasiassa -hankkeen suorittama systemaattinen aineistohaku, jonka 96 artikkelin aineistosta valikoitui karsinnan jälkeen tähän työhön 50 kokeellista tapaustutkimusta, joista etsittiin vastaukset tutkimuskysymyksiin.
Aineiston tutkimuksissa 76 %:ssa oli tarkasteltu kuntoutusvaikutusten pysyvyyttä jollakin tavoin. Tutkimuksissa oli käytetty 1–4 seurantamittausta, ja näistä yleisin oli yksi seuranta (63.16 % pysyvyyttä tarkastelleista tutkimuksista). Kuntoutuksen päättymisestä seurantamittaukseen kulunut aika vaihteli 5 päivästä 28 viikkoon, ja erilaisia mittapisteitä oli 19. Yleisin käytetty mittapiste oli 4 viikkoa kuntoutuksen päättymisestä (50 % pysyvyyttä tarkastelleista tutkimuksista). Tutkimuksissa, joissa pysyvyyttä oli tarkasteltu, 60.53 % oli käytetty tilastollisia menetelmiä pysyvyyden todentamiseksi, ja näistä kaikissa tutkimuksissa yhtä lukuun ottamatta oli todettu kuntoutusvaikutusten säilyneen tilastollisesti merkitsevinä vähintään yhdellä tutkittavalla ja vähintään yhdessä pysyvyyden tarkastelun kohteessa.
Tulosten valossa voidaan todeta, että afasian puheen tuoton kuntoutuksen kuntoutusvaikutukset näyttävät säilyvän seurannassa. Tutkimuksissa ei kuitenkaan systemaattisesti käytetä tilastollisia menetelmiä pysyvyyden todentamiseksi, jos pysyvyyttä on edes tarkasteltu. Afasian tutkimuskentälle kaivattaisiinkin tutkimusyhteisön keskustelua ja konsensusta seurantamittausten määrästä ja seuranta-ajasta kuten myöskin käytettävistä tilastomenetelmistä.