Etäluotsauksen juridisia karikkoja kartoittamassa : Sopimuksen ulkopuolinen vahingonkorvausvastuu etäluotsauksessa
Vaahtikari, Jussi (2021-12-20)
Etäluotsauksen juridisia karikkoja kartoittamassa : Sopimuksen ulkopuolinen vahingonkorvausvastuu etäluotsauksessa
(20.12.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022013111390
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022013111390
Tiivistelmä
Luotsauslain muutoksella 2018 mahdollistettiin luvanvaraiset kokeilut etäluotsaukselle, jossa luotsi luotsaa alusta muualta kuin luotsattavasta aluksesta käsin. Muutoksella ei ollut tarkoitus vaikuttaa merkittävästi kokeiluun osallistuvien vastuisiin ja velvollisuuksiin tai muuhun oikeustilaan. Tästä huolimatta uusilla normeilla voi olla ennakoimattomiakin vaikutuksia, niiden kytkeytyessä osaksi merioikeuden perinteistä tuottamusperusteista järjestelmää, jossa korvausvastuun kanavoinnilla on iso merkitys.
Tutkielma on ensimmäinen oikeusdogmaattinen tarkastelu etäluotsauksen vahingonkorvauskysymyksistä. Se muodostaa aihealueesta kokonaiskuvan ja paikantaa ongelmakohtia jatkotutkimusta ja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä varten kysymällä, miten etäluotsauksen deliktivastuu muodostuu merioikeuden järjestelmässä ja miten etäluotsaustoiminnan vaatimat uudet roolit ja henkilöt vaikuttavat kokonaisuuteen.
Etäluotsauksessa päällikön ja luotsin tehtävät joustavat LL 8.4 §:n periaatteiden mukaan muodostaen epäselvyyttä heidän vastuurajoihinsa, ja ohjaa päällikköä varautumaan etäluotsauksen toimintahäiriöissä toimimaan yksin. Tämä heijastuu osaltaan merilain (674/1994) 7:1 §:n kautta laivanisännälle, mutta ei ole hänelle merkittävä ongelma nykyisessä oikeustilassa.
Sen sijaan luotsausyhtiölle etäluotsauksen järjestämisen jääminen luotsauslain (940/2003) LL 4 a §:n vastuunrajoituksen ulkopuolelle muodostaa merkittävän uuden vahingonkorvausoikeudellisen riskin luotsausyhtiölle ja sen avustajille. Luotsausyhtiön tehtäväkentän laajetessa, on sille asetettu myös velvollisuus varautua erilaisiin ongelmiin. Vaikka luotsin kannalta tilanne on helpompi luotsauslain 8.4 §:ään liittyvän vastuunalansa rajauksen ansiosta, hänen ja luotsausyhtiön välille voi syntyä epätoivottava intressiristiriita siksi, koska luotsausyhtiölle vahingon osoittautuminen luotsin syyksi on luotsausyhtiölle tärkeää LL 4 a §:n ja merioikeuden kanavointisääntöjen vuoksi.
Viranomaisen rooli korostuu etäluotsauksessa ja se joutuu kiinnittämään erityistä huomiota paitsi omaan huolisuuteensa, myös etäluotsauslupaan sen määritellessä useita yksityiskohtia siitä, mitä osapuolilta edellytetään. Oikeustilan selkeyttämiseksi ehdotetaan säätämään luotsausyhtiölle etäluotsaustoiminnassa korostunut huolellisuusvelvollisuus, siirtämään luotsi luotsausyhtiön isännänvastuupiiriin ja lisäämään luotsausyhtiö merilain vahingonkorvausvastuun rajoittamiseen oikeutettujen joukkoon. Muutokset kannustaisivat etäluotsauksen osapuolia kiinnittämään huomiota oman toimintansa turvallisuuteen, lisäisivät osapuolten luottamusta ja toteuttaisivat luotsauslain tarkoitusta.
Tutkielma on ensimmäinen oikeusdogmaattinen tarkastelu etäluotsauksen vahingonkorvauskysymyksistä. Se muodostaa aihealueesta kokonaiskuvan ja paikantaa ongelmakohtia jatkotutkimusta ja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä varten kysymällä, miten etäluotsauksen deliktivastuu muodostuu merioikeuden järjestelmässä ja miten etäluotsaustoiminnan vaatimat uudet roolit ja henkilöt vaikuttavat kokonaisuuteen.
Etäluotsauksessa päällikön ja luotsin tehtävät joustavat LL 8.4 §:n periaatteiden mukaan muodostaen epäselvyyttä heidän vastuurajoihinsa, ja ohjaa päällikköä varautumaan etäluotsauksen toimintahäiriöissä toimimaan yksin. Tämä heijastuu osaltaan merilain (674/1994) 7:1 §:n kautta laivanisännälle, mutta ei ole hänelle merkittävä ongelma nykyisessä oikeustilassa.
Sen sijaan luotsausyhtiölle etäluotsauksen järjestämisen jääminen luotsauslain (940/2003) LL 4 a §:n vastuunrajoituksen ulkopuolelle muodostaa merkittävän uuden vahingonkorvausoikeudellisen riskin luotsausyhtiölle ja sen avustajille. Luotsausyhtiön tehtäväkentän laajetessa, on sille asetettu myös velvollisuus varautua erilaisiin ongelmiin. Vaikka luotsin kannalta tilanne on helpompi luotsauslain 8.4 §:ään liittyvän vastuunalansa rajauksen ansiosta, hänen ja luotsausyhtiön välille voi syntyä epätoivottava intressiristiriita siksi, koska luotsausyhtiölle vahingon osoittautuminen luotsin syyksi on luotsausyhtiölle tärkeää LL 4 a §:n ja merioikeuden kanavointisääntöjen vuoksi.
Viranomaisen rooli korostuu etäluotsauksessa ja se joutuu kiinnittämään erityistä huomiota paitsi omaan huolisuuteensa, myös etäluotsauslupaan sen määritellessä useita yksityiskohtia siitä, mitä osapuolilta edellytetään. Oikeustilan selkeyttämiseksi ehdotetaan säätämään luotsausyhtiölle etäluotsaustoiminnassa korostunut huolellisuusvelvollisuus, siirtämään luotsi luotsausyhtiön isännänvastuupiiriin ja lisäämään luotsausyhtiö merilain vahingonkorvausvastuun rajoittamiseen oikeutettujen joukkoon. Muutokset kannustaisivat etäluotsauksen osapuolia kiinnittämään huomiota oman toimintansa turvallisuuteen, lisäisivät osapuolten luottamusta ja toteuttaisivat luotsauslain tarkoitusta.