YKSINASUVIEN KULUTUS : Yksinasuvien kulutuksen tarkastelu tulojen ja menojen mu kaan vuosina 2006–2016
Taskinen, Juho (2022-01-26)
YKSINASUVIEN KULUTUS : Yksinasuvien kulutuksen tarkastelu tulojen ja menojen mu kaan vuosina 2006–2016
Taskinen, Juho
(26.01.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022013111428
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022013111428
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sitä, minkälainen kulutusrakenne yksinasuvilla on Suomessa, sekä minkälaiset taustamuuttujat mahdollistavat yksinasuvien ihmisten rahatulot tai kulutusmenot. Kulutusrakenteen osalta
voidaan tarkastella, että mitkä kulutusryhmät kuuluvat välttämättömyyksiin ja mitkä taas kuuluvat luksuskulutukseen yksinasuvien osalta. Välttämättömyys määritellään tässä tutkimuksessa Engelin lain mukaan, eli kun kyseisen kulutusryhmän osuus pienenee tulojen noustessa, kyse on luksuksesta. Tämän lisäksi tarkastellaan kulutusrakenteita menojen mukaan, jotta saadaan vertailukohde tuloihin.
Kyse on siis kulutustutkimuksesta, jossa tarkastellaan pelkästään kulutusta toteutuneen kulutuksen mukaan.
Esittelen aluksi klassisia kulutuksen teoreetikoita sekä uudempia kulutusnäkemyksiä ja teorioita, joten tutkimuksessa on kattava kuva kulutuksen moninaisuudesta. Tämän jälkeen esittelen kuluttajan kannalta ongelmallisia asi oita, kuten autonomian sekä tarpeet ja halut. Näin saadaan kattava kuva koko kulutusprosessista.
Lisäksi esittelen erilaisia määritelmiä välttämättömyydelle sekä syyn sille, miksi Engelin laki on sopiva kyseiseen tutkimukseen. Tämän jälkeen esittelen vielä yksinasuvien erovaisuuksia suhteessa muihin asuntomuotoihin,
esimerkiksi hyvinvoinnin tai kulutuksen suhteen. Lopuksi vielä erittelen elämänvaiheen vaikutuksen kulutukseen,
sillä yksinasuminen nähdään vain tiettynä elämänvaiheena, eikä lopullisena ratkaisuna.
Aineistona tutkimuksessa on Tilastokeskuksen kulutustutkimusdata, jossa on huomioitu vain yksinasuvat.
Ajallinen otos on väliltä 2006–2016. Menetelminä ovat fraktiililuokitus, kun tarkastellaan välttämättömyyttä, taustatietojen, menojen ja tulojen väliseen suhteen selvittämiseen käytetään askeltavaa lineaarista regressiota.
Tulosten osalta huomataan, että yksinasuvien osalta asumiskulut sekä ruokakulut kuuluvat välttämättömyyksiin, liikennekulut sekä vapaa-ajan kulutus taasen määritellään luksuskuluttamiseksi. Taustatietojen osalta taas
huomataan, että jos tarkastellaan menoja tai tuloja pelkästään, valituilla vastemuuttujilla oli paljon vaikutusta,
mutta kun yhdistetään tulot ja menot samaan malliin, niin vaikutukset vähenivät. Täten huomataankin se, että
menojen tarkastelu ilman tulojen huomioimista voi antaa vajaan kuvan ja siksi tulot olisi hyvä huomioida aina
kulutustutkimuksissa. Lisäksi tarkastelin myös kulutusrakenteen eroavaisuuksia koulutusryhmien osalta, josta
huomattiin se, että korkeasti koulutetut kulutusrakenne kohdistui enemmän luksukseen, siinä missä vain perus koulun käyneiden kulutus oli vahvasti vain välttämättömyyksiin kohdistuvaa.
Johtopäätelminä voidaan todeta, että yksinasuvien kulutusrakenne ei eroa suuremmista asumisyksiköistä suu resti, kenties ruuan osuus kulutuksessa ei vähene prosentuaalisesti yhtä paljon kuin isommilla kotitalouksilla. Lisäksi tulojen huomioiminen on tärkeää kulutustutkimuksessa, sillä tulot luovat kuitenkin reunaehdon sille, pääseekö osallistumaan kulutukseen. Myös koulutettujen suurempi kulutus luksukseen on merkittävää. Jatkoa varten
olisikin hyvä saada laadullista tietoa siitä, onko kulutuksella taustalla jotain, kuten vaikka arvoja ja jos on, miten
ne pystyvät toimimaan taloudellisten reunaehtojen kanssa, näin saataisiin kattava kuva kulutuksesta
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sitä, minkälainen kulutusrakenne yksinasuvilla on Suomessa, sekä minkälaiset taustamuuttujat mahdollistavat yksinasuvien ihmisten rahatulot tai kulutusmenot. Kulutusrakenteen osalta
voidaan tarkastella, että mitkä kulutusryhmät kuuluvat välttämättömyyksiin ja mitkä taas kuuluvat luksuskulutukseen yksinasuvien osalta. Välttämättömyys määritellään tässä tutkimuksessa Engelin lain mukaan, eli kun kyseisen kulutusryhmän osuus pienenee tulojen noustessa, kyse on luksuksesta. Tämän lisäksi tarkastellaan kulutusrakenteita menojen mukaan, jotta saadaan vertailukohde tuloihin.
Kyse on siis kulutustutkimuksesta, jossa tarkastellaan pelkästään kulutusta toteutuneen kulutuksen mukaan.
Esittelen aluksi klassisia kulutuksen teoreetikoita sekä uudempia kulutusnäkemyksiä ja teorioita, joten tutkimuksessa on kattava kuva kulutuksen moninaisuudesta. Tämän jälkeen esittelen kuluttajan kannalta ongelmallisia asi oita, kuten autonomian sekä tarpeet ja halut. Näin saadaan kattava kuva koko kulutusprosessista.
Lisäksi esittelen erilaisia määritelmiä välttämättömyydelle sekä syyn sille, miksi Engelin laki on sopiva kyseiseen tutkimukseen. Tämän jälkeen esittelen vielä yksinasuvien erovaisuuksia suhteessa muihin asuntomuotoihin,
esimerkiksi hyvinvoinnin tai kulutuksen suhteen. Lopuksi vielä erittelen elämänvaiheen vaikutuksen kulutukseen,
sillä yksinasuminen nähdään vain tiettynä elämänvaiheena, eikä lopullisena ratkaisuna.
Aineistona tutkimuksessa on Tilastokeskuksen kulutustutkimusdata, jossa on huomioitu vain yksinasuvat.
Ajallinen otos on väliltä 2006–2016. Menetelminä ovat fraktiililuokitus, kun tarkastellaan välttämättömyyttä, taustatietojen, menojen ja tulojen väliseen suhteen selvittämiseen käytetään askeltavaa lineaarista regressiota.
Tulosten osalta huomataan, että yksinasuvien osalta asumiskulut sekä ruokakulut kuuluvat välttämättömyyksiin, liikennekulut sekä vapaa-ajan kulutus taasen määritellään luksuskuluttamiseksi. Taustatietojen osalta taas
huomataan, että jos tarkastellaan menoja tai tuloja pelkästään, valituilla vastemuuttujilla oli paljon vaikutusta,
mutta kun yhdistetään tulot ja menot samaan malliin, niin vaikutukset vähenivät. Täten huomataankin se, että
menojen tarkastelu ilman tulojen huomioimista voi antaa vajaan kuvan ja siksi tulot olisi hyvä huomioida aina
kulutustutkimuksissa. Lisäksi tarkastelin myös kulutusrakenteen eroavaisuuksia koulutusryhmien osalta, josta
huomattiin se, että korkeasti koulutetut kulutusrakenne kohdistui enemmän luksukseen, siinä missä vain perus koulun käyneiden kulutus oli vahvasti vain välttämättömyyksiin kohdistuvaa.
Johtopäätelminä voidaan todeta, että yksinasuvien kulutusrakenne ei eroa suuremmista asumisyksiköistä suu resti, kenties ruuan osuus kulutuksessa ei vähene prosentuaalisesti yhtä paljon kuin isommilla kotitalouksilla. Lisäksi tulojen huomioiminen on tärkeää kulutustutkimuksessa, sillä tulot luovat kuitenkin reunaehdon sille, pääseekö osallistumaan kulutukseen. Myös koulutettujen suurempi kulutus luksukseen on merkittävää. Jatkoa varten
olisikin hyvä saada laadullista tietoa siitä, onko kulutuksella taustalla jotain, kuten vaikka arvoja ja jos on, miten
ne pystyvät toimimaan taloudellisten reunaehtojen kanssa, näin saataisiin kattava kuva kulutuksesta