Reducing dislocations of total hip arthroplasty

Abstract

Dislocation is one of the most common complications following total hip arthroplasty (THA). There are several concepts that can be used to reduce the number of dislocations, including elevated liners, larger femoral heads, dual mobility devices and constrained acetabular devices. However, the data on their success has been somewhat contradictory.

In studies I and IV, we aimed to assess the implant survival of a constrained acetabular device, the Biomet Freedom constrained liner (Biomet, Warsaw, IN, USA), in primary THA based on data from the Finnish Arthroplasty Register (FAR) and Turku University Hospital. We also aimed to assess the failure rate of this device, either in revision surgery for recurrent dislocation, or as a preventive method in high dislocationrisk revision THA patients, based on medical records from Turku University Hospital.

Metal-on-metal (MoM) THA and hip resurfacing arthroplasty (HRA) allow the use of large diameter femoral heads, that prevent THA dislocation. It is now well known that adverse reaction to metal debris (ARMD) are associated with HRAs, not only with large-diameter MoM THAs. The aim of the study II was to assess the medium- to long-term survivorship of HRA based on the FAR. Special attention was paid to dislocation revisions.

The use of Trabecular Metal (TM) cups for primary THA is increasing due to their better osteointegration and theoretical lower risk of aseptic loosening. Some recent data suggest that the use of TM in primary THA might be associated with an increased risk of revision. In study III, we compared the implant survival of Continuum acetabular cups (Zimmer Biomet, Warsaw, IN, USA), with other commonly used uncemented cups. Special attention was paid to revision for dislocation and the effect of elevated liners on dislocation revision risk.

In studies I and IV, we found that the mechanical failure rate of a Freedom constrained device was low. This device had good survival in primary THA, and our results support its continued use even in high-risk patients and in revision surgery. In study II, we found that the 10-year implant survival of MoM HRAs is 86% in Finland. According to new recommendations from NICE (National Institute for Health and Care Excellence), an HRA/THA should have a revision rate of 5% or less at 10 years. None of the HRAs studied achieved this goal. However, the dislocation revision rate using HRA was very low.

In study III, we found that THA with Continuum cups are associated with an increased risk of revision compared with other uncemented cups, due to revisions because of dislocation. Our results support the use of an elevated liner when Continuum cups are used for primary THA.

<b>Lonkan kokotekoniveleen liittyvien sijoiltaanmenojen ehkäisy</b>

Lonkan kokotekonivelen sijoiltaanmeno on yksi merkittävimmistä komplikaatioista liittyen lonkan tekonivelleikkaukseen. On useita tekonivelkomponenttikohtaisia tekijöitä, joilla voidaan estää dislokaatioita. Korotelinerit, isonuppiset proteesit, dual mobility linerit ja -kupit, lukkolinerit ja -kupit on kehitetty estämään tekonivelen sijoiltaanmenoja. Näiden komponenttien tulokset pysyvyyden, kestävyyden ja toimivuuden suhteen ovat olleet kuitenkin osin ristiriitaisia.

Osatöissä I ja IV selvitimme, nykyään suositun lukkokupin (Biomet Freedom, Warsaw, IN, USA), tuloksia pysyvyyden ja kestävyyden suhteen, perustuen Suomen tekoniverekisterin (FAR) ja Turun yliopistollisen keskussairaalan dataan. Tulokset kartoitettiin liittyen lonkan ensi tekonivelleikkauksiin korkean riskin potilailla, sijoiltaanmenon hoidoksi tehtyihin uusintaleikkauksiin sekä sijoiltaanmenon suhteen korkean riskin potilaille, muusta syystä tehtyihin uusintaleikkauksiin.

Metalli metalli -liukupintainen (MoM) kokotekonivel ja pinnoitetekonivel (HRA) sallivat tekonivelen ison nuppikoon käytön ja näin ollen pienentävät sijoiltaanmenon riskiä. On kuitenkin jo aiemmin todistettu, että MoM liukupintoihin liittyvä metallihierrekomplikaatio (ARMD), liittyy myös pinnoitetekoniveliin. Tutkimuksen II tarkoitus oli selvittää keskipitkän- ja pitkän aikavälin tulokset erimallisilla lonkan pinnoitetekonivelillä, perustuen FAR-dataan. Erityishuomio kiinnitettiin dislokaatiorevisioihin.

Trabekulaari metalli (TM) -pintaisten acetabulum kuppien käyttö on lisääntynyt lonkan tekonivelkirurgiassa perustuen parempaan osteointegraatioon ja näin ollen teoreettisesti pienempään aseptisen irtoamisen riskiin. Jotkin viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että TM-pintaisten kuppien käyttö saattaisi olla yhteydessä lisääntyneeseen uusintaleikkausriskiin. Osatyössä III vertasimme yleisesti käytetyn Continuum -kupin (Zimmer Biomet, Warsaw, IN, USA) tuloksia muihin yleisesti käytettyihin sementittömiin acetabulum -kuppeihin, perustuen FAR-dataan. Erityishuomiota kiinnitettiin dislokaatiorevisioihin ja korotelinerin vaikutusta dislokaatiorevisio riskiin.

Osatöiden I ja IV tuloksena totesimme, että Freedom tekonivelkomponentilla on hyvät lyhyen aikavälin tulokset kestävyyden ja pysyvyyden suhteen, liittyen lonkan kokotekonivelen sijoiltaanmenojen ehkäisyyn, niin korkean riskin ensi tekonivelpotilailla kuin haastavammissakin tapauksissa, erittäin korkean riskin uusintaleikkauksissa.

Osatyön II tuloksena totesimme, että pinnoitetekonivelten 10 –vuotistulokset pysyvyyden suhteen, ovat keskimäärin 86 %. Uusimman NICE –suosituksen mukaisesti, tekonivelen pysyvyys 10 vuoden ajalla täytyy olla vähintään 95 %. Yksikään tutkimuksen pinnoitetekonivel ei pääse tähän. Tässä ryhmässä kuitenkin sijoiltaanmenojen vuoksi tehtyjen uusintaleikkausten määrä oli hyvin alhainen.

Osatyön III tuloksena totesimme, että Continuum kupeilla, käytettäessä neutraalia lineria, on lisääntynyt revisioriski liittyen sijoiltaanmenon suhteen tehtyihin uusintaleikkauksiin. Tulokset suosittelevat korotelinerin käyttöä.