Instrumenttivalinnan vaikutus nielurisaleikkausten jälkiverenvuotoon
Kaislavuo, Jasmin (2022-02-11)
Instrumenttivalinnan vaikutus nielurisaleikkausten jälkiverenvuotoon
(11.02.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022021418936
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022021418936
Tiivistelmä
Nielurisaleikkaus on yleisin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalalla tehtävä leikkaus. Tyypillisimmät leikkausaiheet ovat toistuvat nielutulehdukset ja krooninen nielutulehdus. Käytössä olevia leikkausmenetelmiä ovat nielurisojen osapoisto eli tonsillotomia ja nielurisojen kokopoisto eli tonsillektomia. Toimenpiteessä leikkaukseen ja verenvuodon hallintaan käytettävät leikkausinstrumentit voidaan jakaa kylmiin ja kuumiin välineisiin. Nielurisaleikkausten yleisin komplikaatio on jälkiverenvuoto, joka luokitellaan primaari- ja sekundaarivuotoon. Tämän takautuvan kohorttitutkimuksen tavoite oli selvittää jälkiverenvuotojen ilmaantuvuutta ja vakavuutta eri leikkausmenetelmillä sekä leikkausinstrumenteilla vuosina 2014–2018 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä.
Tutkimusaineistona käytettiin VSSHP:n alueella vuosina 2014–2018 leikattuja nielurisakirurgiapotilaita, ja aineisto poimittiin Tyks:n potilastietojärjestelmästä Auria Tietopalvelun avustuksella. Haun pää- tai sivutoimenpiteinä olivat tonsillektomia (EMB10), tonsillotomia (EMB15), adenotonsillektomia (EMB20) tai adenotomia (EMB30). Kohortti ryhmiteltiin leikkausmenetelmien ja leikkausinstrumenttien mukaan. Eri leikkausinstrumentit eroteltiin leikkausvälineiden ja hemostaasivälineiden osalta. Tutkimusaineistosta haettiin komplikaatioita saaneet potilaat jälkiverenvuodon diagnoosikoodilla T81.0 ja vapaalla sanahaulla.
Nielurisaleikatuista jälkiverenvuotokomplikaation sai yhteensä 184 (6,1 %) potilasta. Näistä primaarivuodon sai 26 potilasta (0,9 %) ja sekundaarivuodon sai 167 potilasta (5,5 %). Kylmän leikkaustekniikan käyttö nosti primaarivuodon riskiä monopolaaridiatermiaan verrattuna (OR 0,28; 95 % Cl: 0,12–0,64, p = 0,003). Potilaan iällä, leikkausindikaatiolla tai leikkausmenetelmällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä primaarivuodon riskille. Nielurisaleikkauksen sekundaarivuodon riskiin vaikutti erityisesti potilaan ikä. Aikuispotilailla oli lapsipotilaisiin (≤ 15-vuotta) verrattuna merkitsevästi korkeampi riski saada sekundaarivuoto (OR 2,30; 95 % Cl: 1,62–3,26, p < 0,001). Myös aiempi primaarivuoto lisäsi sekundaarivuodon riskiä (OR 9,54; 95 % Cl: 4,17–21,74, p < 0,001). Lisäksi sekundaarivuodon riskiin mahdollisesti vaikuttivat leikkausindikaatio, leikkausmenetelmä ja leikkauksen yhteydessä tehty adenotomia. Instrumenttivalinta ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi sekundaarivuodon riskiin.
Tutkimusaineistona käytettiin VSSHP:n alueella vuosina 2014–2018 leikattuja nielurisakirurgiapotilaita, ja aineisto poimittiin Tyks:n potilastietojärjestelmästä Auria Tietopalvelun avustuksella. Haun pää- tai sivutoimenpiteinä olivat tonsillektomia (EMB10), tonsillotomia (EMB15), adenotonsillektomia (EMB20) tai adenotomia (EMB30). Kohortti ryhmiteltiin leikkausmenetelmien ja leikkausinstrumenttien mukaan. Eri leikkausinstrumentit eroteltiin leikkausvälineiden ja hemostaasivälineiden osalta. Tutkimusaineistosta haettiin komplikaatioita saaneet potilaat jälkiverenvuodon diagnoosikoodilla T81.0 ja vapaalla sanahaulla.
Nielurisaleikatuista jälkiverenvuotokomplikaation sai yhteensä 184 (6,1 %) potilasta. Näistä primaarivuodon sai 26 potilasta (0,9 %) ja sekundaarivuodon sai 167 potilasta (5,5 %). Kylmän leikkaustekniikan käyttö nosti primaarivuodon riskiä monopolaaridiatermiaan verrattuna (OR 0,28; 95 % Cl: 0,12–0,64, p = 0,003). Potilaan iällä, leikkausindikaatiolla tai leikkausmenetelmällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä primaarivuodon riskille. Nielurisaleikkauksen sekundaarivuodon riskiin vaikutti erityisesti potilaan ikä. Aikuispotilailla oli lapsipotilaisiin (≤ 15-vuotta) verrattuna merkitsevästi korkeampi riski saada sekundaarivuoto (OR 2,30; 95 % Cl: 1,62–3,26, p < 0,001). Myös aiempi primaarivuoto lisäsi sekundaarivuodon riskiä (OR 9,54; 95 % Cl: 4,17–21,74, p < 0,001). Lisäksi sekundaarivuodon riskiin mahdollisesti vaikuttivat leikkausindikaatio, leikkausmenetelmä ja leikkauksen yhteydessä tehty adenotomia. Instrumenttivalinta ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi sekundaarivuodon riskiin.