Infektiivisen endokardiitin diagnostiset haasteet
Mäkelä, Miisa (2022-02-14)
Infektiivisen endokardiitin diagnostiset haasteet
(14.02.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022021418997
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022021418997
Tiivistelmä
Tämän kirjallisuuskatsauksen aiheena on infektiivinen endokardiitti ja erityisesti sen diagnosointi sekä diagnostiset haasteet. Tarkoituksena on perehtyä erilaisiin diagnostisiin menetelmiin ja verrata niitä toisiinsa. Katsauksessa käytetty lähdemateriaali on haettu PubMedin tietokannasta. Hakulausekkeessa käytettiin endokardiittiin, diagnosoimiseen sekä eri kuvantamismenetelmiin liittyviä asiasanoja ja hakulauseke tarkentui kirjallisuuskatsauksen edetessä. Artikkeleista valikoitui julkaisuvuoden, otsikon sekä abstraktin perusteella sopivimmat.
Infektiivinen endokardiitti on harvinainen, mutta vaarallinen infektiosairaus, joka johtaa hoitamattomana useimmiten kuolemaan. Endokardiitin oireet voivat olla hyvin monenlaisia, mutta pääoireina esiintyvät kuume sekä sydämen uusi sivuääni. Endokardiitin varhainen diagnostiikka on tärkeää, sillä hoidon aloituksen viivästyminen lisää kuolleisuutta ja komplikaatioriskiä. Yleisimpiä komplikaatioita ovat sydämen vajaatoiminta, metastaattiset märkäpesäkkeet sekä tromboemboliset komplikaatiot.
Endokardiitin diagnosoinnin kulmakivinä ovat Duken kriteerit, ja niistä tärkeimpänä veriviljelyt sekä sydämen kaikukuvantaminen. Menetelmillä on kuitenkin omat rajoitteensa, eikä kaikkia endokardiitteja pystytä diagnosoimaan pelkästään näiden työkalujen avulla. Suurimpana haasteena ovat potilaat, joilla on joko keinoläppä tai sydämen tahdistin. Keinomateriaalit heikentävät kaikukuvauksen tarkkuutta ja tästä syystä näillä potilailla tarvitaan usein lisäkuvantamisia diagnoosin varmistamiseksi. Eniten tutkimusnäyttöä on 18FDG-PET-TT:n ja sydämen tietokonetomografian käytöstä.
Endokardiitin diagnosoimisen avuksi on kehitetty useita menetelmiä ja lisäksi kuvantamismenetelmät sekä hoitomahdollisuudet ovat kehittyneet vuosien aikana huomattavasti. Kehityksestä huolimatta kuolleisuus tautiin on pysynyt korkeana, eikä se ole juurikaan vuosien saatossa laskenut.
Infektiivinen endokardiitti on harvinainen, mutta vaarallinen infektiosairaus, joka johtaa hoitamattomana useimmiten kuolemaan. Endokardiitin oireet voivat olla hyvin monenlaisia, mutta pääoireina esiintyvät kuume sekä sydämen uusi sivuääni. Endokardiitin varhainen diagnostiikka on tärkeää, sillä hoidon aloituksen viivästyminen lisää kuolleisuutta ja komplikaatioriskiä. Yleisimpiä komplikaatioita ovat sydämen vajaatoiminta, metastaattiset märkäpesäkkeet sekä tromboemboliset komplikaatiot.
Endokardiitin diagnosoinnin kulmakivinä ovat Duken kriteerit, ja niistä tärkeimpänä veriviljelyt sekä sydämen kaikukuvantaminen. Menetelmillä on kuitenkin omat rajoitteensa, eikä kaikkia endokardiitteja pystytä diagnosoimaan pelkästään näiden työkalujen avulla. Suurimpana haasteena ovat potilaat, joilla on joko keinoläppä tai sydämen tahdistin. Keinomateriaalit heikentävät kaikukuvauksen tarkkuutta ja tästä syystä näillä potilailla tarvitaan usein lisäkuvantamisia diagnoosin varmistamiseksi. Eniten tutkimusnäyttöä on 18FDG-PET-TT:n ja sydämen tietokonetomografian käytöstä.
Endokardiitin diagnosoimisen avuksi on kehitetty useita menetelmiä ja lisäksi kuvantamismenetelmät sekä hoitomahdollisuudet ovat kehittyneet vuosien aikana huomattavasti. Kehityksestä huolimatta kuolleisuus tautiin on pysynyt korkeana, eikä se ole juurikaan vuosien saatossa laskenut.