Peritoneaalidialyysiperitoniittien ilmaantuvuus ja vaikutus kuolleisuuteen peritoneaalidialyysipotilailla
Roimu, Jori (2022-02-14)
Peritoneaalidialyysiperitoniittien ilmaantuvuus ja vaikutus kuolleisuuteen peritoneaalidialyysipotilailla
Roimu, Jori
(14.02.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022021719664
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022021719664
Tiivistelmä
Tämä syventävien opintojen opinnäytetyö käsittelee peritoneaali- eli vatsakalvodialyysillä (PD) hoidettujen potilaiden PD-peritoniittien ilmaantuvuutta ja niiden vaikutusta kuolleisuuteen. Työssä on perehdytty PD-hoidon ja PD-peritoniittien perusteisiin, epidemiologiaan, hoitojen toteutukseen sekä komplikaatioihin ja ennustevaikutuksiin. PD on yksi loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan munuaiskorvaushoidon hoitomuoto ja se on ollut kliinisessä käytössä 1960-luvulta alkaen. Siinä potilaan puoliläpäisevää vatsakalvoa hyödynnetään dialyysikalvona. PDhoidon yleisin infektiokomplikaatio on bakteerin aiheuttama PD-peritoniitti, eli vatsakalvon tulehdus. PD-peritoniitit ovat yleisin syy PD-potilaiden sairaalahoitoihin ja merkittävä syy PD-hoidon epäonnistumiselle. Tämä opinnäytetyö on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja sen perustana on PDAFtutkimusta (tutkimusnumero T 156/2019) varten kerätty potilasaineisto. PDAF-tutkimus on retrospektiivinen potilasrekisteritutkimus, jonka aineiston muodostavat TYKS:n nefrologian yksikössä vuosina 2009–2019 PD-hoidon aloittaneet potilaat. Tutkimushenkilöt on identifioitu hyödyntäen ICD-10-diagnoosikoodistoa (koodina Z49.2 – Muu dialyysi). Aineisto (potilaiden sairaus-, hoito- ja seurantatiedot) on kerätty sairauskertomuksista manuaalisesti ja koottu yhteiseen anonyymiin tietokantaan. Seuranta-ajalta kerättiin tiedot sairastettujen PD-peritoniittien lukumäärästä, ajankohdasta sekä aiheuttajamikrobeista. Lisäksi kerättiin tietoja muista päätetapahtumista sekä potilaiden kuolleisuudesta seuranta-aikana ja sen ulkopuolella. 210 tutkitusta potilaasta 107 (51 %) sairasti seuranta-aikana ainakin yhden PDperitoniitin. Peritoniittien ilmaantuvuuden kanssa oli yhteydessä yksimuuttujamallissa miessukupuoli, hypertyreoosi, amiodaronilääkitys sekä pienimolekyylisen hepariinin käyttö. Monimuuttuja-analyysissä pienimolekyylaarisen hepariinin käyttö oli suoraan ja hypertyreoosi käänteisesti yhteydessä PD-peritoniitin ilmaantuvuuden kanssa. Tässä tutkimuksessa PD-peritoniitit olivat yhteydessä sairaalahoitoon joutumisen, mutta eivät kuolleisuuden kanssa.