Käärmettä nopeampi? Pelottaviin ärsykekuviin reagoidaan nopeammin ja suuremmalla käden huippukiihtyvyydellä ainoastaan vetäytymistilanteessa
Santalahti, Jussi (2022-01-31)
Käärmettä nopeampi? Pelottaviin ärsykekuviin reagoidaan nopeammin ja suuremmalla käden huippukiihtyvyydellä ainoastaan vetäytymistilanteessa
Santalahti, Jussi
(31.01.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022021719650
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022021719650
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiinn Lynne A. Isbellin esittämää käärmeenhavaitsemisteoriaa. Teorian mukaan varhaisten nisäkkäiden aivojen visuaalisen havaitsemisen mekanismit ovat herkistyneet havaitsemaan evolutiivisesti uhkaavia ärsykkeitä ja nimenomaan käärmeillä vaikuttaisi olevan erityisasema uhkaavien ärsykkeiden joukossa. Isbellin teorian mukaan nämä samat visuaalisen havaitsemisen mekanismit vaikuttavat edelleen myös ihmisten visuaalisessa havaitsemisjärjestelmässä. Isbellin teoriaa on tutkittu aikaisemmin erilaisilla reaktionopeuteen perustuvilla visuaalisilla etsintätehtävillä, mutta nykyisessä tutkimuksessa tarkastelemme reaktionopeuden lisäksi kädenliikkeiden huippukiihtyvyyttä. Huippukiihtyvyyden tarkasteleminen aloittaa täysin uuden tutkimuslinjan käärmeenhavaitsemisteorian tarkastelussa. Nykyisessä koeastelmassa koehenkilöiden reaktionopeutta sekä reaktioiden huippukiihtyvyyttä mitattiin ranteeseen kiinnitetyllä kiihtyvyysanturilla. Koeasetelmassa tarkastelttin reaktioita sekä lähestymis-että vetäytymistilanteessa. Kohdeärsykkeet esitettiin suurella kosketusnäytöllä siten, että koehenkilöt joko liikuttivat kättään kuvaa kohti tai vetivät kätensä pois esitetyn kuvan luota. Tulokset osoittivat, että pelkän reaktionopeuden tarkastelminen ei anna tarpeeksi kokonaisvaltaista kuvaa käärmeiden havaitsemiseen liittyvistä hermostollisista prosesseista. Käärmeiden havaitseminen vaikutti eri tavalla reaktionopeuteen kuin suoritettujen liikkeiden kiihtyvyyteen. Oleellinen tekijä mitattujen erojen osalta vaikuttaisi olevan se, minkälaisen liikkeen (lähstymis- / vetäytymisliike) koehenkilöt joutuivat tekemään. Käärmeisiin reagoitiin nopeammin kuin muihin ärsykkeisiin ainoastaan vedettäessä kättä poispäin esitetystä kuvasta. Käärmeiden havaitseminen kuitenkin lisää suoritetun liikkeen kiihtyvyyttä riippumatta suoritetun liikkeen suunnasta. Kiihtyvyys on suurinta tehdessä intuitiivisesti ja evolutiivisesti ”oikeanlainen” eli vetäytymisliike, jossa kättä viedään pois pelottavan ärsykkeen luota. Saadut tulokset antavat osittaista tukea Isbellin teorialle, mutta nykyisessä koeasetelmassa ei havaittu eroa reagoidessa käärmeisiin tai muihin evolutiivisesti pelottaviin (hämähäkkeihin) eläimiin. Tulokset osoittivat, että reaktionopeuteen ja käden huippukiihtyyteen vaikuttavat hermostolliset mekanismit eivät ole identtisiä.