Oikeushenkilön rangaistusvastuu ilman tunnistettua tekijää : Anonyymi syyllisyys oikeudellisena ilmiönä ja ongelmana

Abstract

Oikeushenkilön rangaistusvastuu on ollut Suomessa käytössä vuodesta 1995 alkaen. Vaikka sen seuraamus eli yhteisösakko perustuu aina luonnollisen henkilön rikosoikeudelliseen vastuuseen, on seuraamus mahdollista tuomita myös silloin, kun rikoksentekijää ei saada selville. Tällöin on kyse anonyymistä syyllisyydestä, jota ei säännöksen pitkäikäisyydestä huolimatta ole sovellettu tuomioistuimissa montaakaan kertaa. Korkein oikeus otti anonyymin syyllisyyden soveltamiseen ensi kertaa kantaa ratkaisussaan KKO 2021:6, jossa rahapeliyhteisö tuomittiin yhteisösakkoon tuottamuksellisesta rahanpesusta, vaikkei kenenkään sen edustajan voitu katsoa syyllistyneen rikokseen. Tutkielman tarkoituksena on tuoda oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa vähemmälle huomiolle jäänyttä ja osin epäselvänäkin pidettyä anonyymiä syyllisyyttä osaksi oikeustieteellistä keskustelua. Tarkoitukseni on tutkia lisäksi anonyymiin syyllisyyteen liittyviä ongelmia, jotka johtuvat pitkälti siitä, ettei rikoksentekijää tarvitse tunnistaa. Käsittelen myös potentiaalisia ratkaisuja vastuumuodon ongelmallisuuden ratkaisemiseksi. Tutkimustehtäväni on selvittää anonyymin syyllisyyden merkityssisältö ja asema osana oikeushenkilön rangaistusvastuun rakennetta, tutkia siihen liittyviä ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja näihin ongelmiin. Tutkimuksen pääasiallinen metodi on rikoslainoppi. Tärkeimpänä lähdeaineistona hyödynnän muun muassa Jaatisen teosta Oikeushenkilön rangaistusvastuu (2000) ja Korkan, Heleniuksen ja Fränden teosta Yleinen rikosoikeus (2020). Ongelmien konkretisoimiseksi tutkin erityisesti ratkaisua KKO 2021:6 tuottamuksellisesta rahanpesusta sekä muita tuomioistuinratkaisuja. Hyödynnän tutkielmassani rikoslainopin ohella myös de lege ferenda -tutkimusta ja muiden maiden oikeusjärjestyksiä hyödyntävää tutkimusta. Tutkimukseni perusteella anonyymi syyllisyys asettuu oikeushenkilön rangaistusvastuun rakenteessa osaksi rikosedellytystä, sillä anonyymin syyllisyyden tilanteissa oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytysten ja yksilöllisen rikosvastuun edellytysten tulee normaalisti täyttyä. Oikeushenkilön rangaistusvastuun rakenne ei kuitenkaan täysin vastaa sen sääntelyn systematiikkaa, jonka vuoksi esitän lainsäätäjälle toimenpidesuosituksena säännösten vaihtoehtoisen rakenteen. Tuomioistuinratkaisut ja erityisesti KKO 2021:6 osoittavat, että anonyymi syyllisyys asettuu kyseenalaiseen valoon syyllisyysperiaatteen ja syyttömyysolettaman kannalta, ja voi olla vaarana, että poikkeussäännöksen asemastaan huolimatta anonyymi syyllisyys madaltaa kynnystä tuomita oikeushenkilöitä yhteisösakkoon. Ongelmien ratkaisemiseksi esitän rikosprosessin ja oikeushenkilöiden compliancen kehittämisen lisäksi anonyymin syyllisyyden soveltamisalan rajaamista ja sen pohtimista, olisiko seuraamusvalikoimaa mahdollista täydentää ehdollisella yhteisösakolla. Vaikka tuomioistuinratkaisut osoittavat, että kyseessä on harvoin sovellettu rikoslain säännös, on tämän tutkimuksen perusteella keskustelua ja tutkimusta aiheesta syytä jatkaa.