The development of dynamic capabilities from a management control perspective

Abstract

Dynamic capabilities seek to explain the sources of sustainable competitive advantage in rapidly changing environments. The concept has, however, received criticism due to its abstract and controversial nature. Rooted in organizational learning, their development is proposed to depend on simultaneous exploration of new possibilities and exploitation of existing capabilities, also referred to as organizational ambidexterity, The relationship between dynamic capabilities and ambidexterity remains however rather unexplored. Management control systems are suggested to reconcile tensions between exploration and exploitation and may offer insight on how dynamic capabilities are developed within an organization. This thesis aims to clarify and gain a deeper understanding of the concept of dynamic capabilities by conducting a conceptual analysis (Puusa 2008). The objective is to analyze the constituents of dynamic capabilities, as well as their conceptual relations with ambidexterity. The role of management control systems in developing dynamic capabilities is analyzed by employing the Levers of Control (Simons 1995) framework. Theoretical backgrounds for combining dynamic capabilities with exploration and exploitation and different levers of control are explored by analyzing a recent conceptual model by McCarthy and Gordon (2010). Dynamic capabilities were concluded to be best defined as organizational capacities consisting of sensing, seizing, and transforming dimensions. Ambidexterity was found to be a complementary concept, embedded within dynamic capabilities. For the development of dynamic capabilities, it is suggested that the levers of control need to be properly balanced, with a higher emphasis on beliefs systems and interactive control systems in high velocity environments and boundary systems and diagnostic control systems in low velocity environments, as opposed to the model of McCarthy and Gordon (2010). The balanced use of control levers is also suggested to support contextual ambidexterity by creating a supportive organizational context on a firm level. Individual control levers can likewise influence both exploration and exploitation, depending on their intended use and design. Revising the previous model additionally extended dynamic capabilities to include sensing, seizing, and transforming capabilities, which may account for dynamically adjusting management control systems in volatile environments, therefore also balancing exploration and exploitation dynamically. Consequently, it was acknowledged that dynamic capabilities aim to maintain organizational alignment with the environment instead of directly correlating with firm performance.

Dynaamiset kyvykkyydet pyrkivät selittämään kestävän kilpailuedun lähteitä nopeasti muuttuvissa ympäristöissä. Käsitettä on kuitenkin kritisoitu abstraktin ja kiistanalaisen luonteensa vuoksi. Organisatoriseen oppimiseen pohjautuen niiden kehittymisen nähdään riippuvan uuden etsinnästä ja hyödyntämisestä, jota kutsutaan organisatoriseksi molempikätisyydeksi. Dynaamisten kyvykkyyksien ja molempikätisyyden suhde on kuitenkin suhteellisen tutkimatonta. Johdon ohjausjärjestelmien on ehdotettu sovittelevan uuden etsinnän ja hyödyntämisen välisiä jännitteitä, voiden näin tarjota näkemystä siitä miten dynaamiset kyvykkyydet kehittyvät. Tämä tutkielma pyrkii käsiteanalyysin avulla selventämään ja luomaan syvemmän ymmärryksen dynaamisten kyvykkyyksien käsitteestä (Puusa 2008). Tavoitteena on analysoida dynaamisten kyvykkyyksien käsitettä kokonaisuutena, sekä sen käsitteellisiä suhteita molempikätisyyteen. Johdon ohjausjärjestelmien roolia dynaamisten kyvykkyyksien kehittämisessä analysoidaan hyödyntämällä Levers of Control (Simons 1995) viitekehystä. Teoreettista taustaa dynaamisten kyvykkyyksien, uuden etsinnän ja hyödyntämisen, sekä ohjausjärjestelmien yhdistämiselle tutkitaan McCarthyn ja Gordonin (2010) käsitteellisen mallin pohjalta. Dynaamisten kyvykkyyksien todettiin olevan parhaiten määriteltävissä kapasiteetteina koostuen havaitsemisen, tarttumisen ja muokkaamisen ulottuvuuksista. Molempikätisyyden nähtiin olevan uppoutunut dynaamisten kyvykkyyksien käsitteeseen täydentäen sitä. Ohjausvipujen tasapaino nähtiin olennaiseksi dynaamisten kyvykkyyksien kehittymiselle. McCarthyn ja Gordonin (2010) mallin vastaisesti uskomusjärjestelmiä ja interaktiivisia ohjausjärjestelmiä tulee painottaa nopeasti muuttuvissa ympäristöissä, kun taas rajoitejärjestelmiä ja diagnostisia ohjausjärjestelmiä tulee painottaa vakaammissa ympäristöissä. Tasapainotetun käytön pääteltiin myös edistävän kontekstuaalista molempikätisyyttä luomalla tukevan organisatorisen kontekstin yritystasolla. Käyttötarkoituksesta riippuen yksittäiset ohjausvivut voivat myös edesauttaa sekä uuden etsintää että hyödyntämistä. Aiemman mallin tarkistus laajensi sen käsittämään havaitsemisen, tarttumisen ja muokkaamisen kyvykkyydet, jotka voivat sopeuttaa ohjausjärjestelmiä dynaamisesti muuttuvissa ympäristöissä, sekä myös tasapainottaa uuden etsintää ja hyödyntämistä dynaamisesti. Lisäksi dynaamisten kyvykkyyksien todettiin tähtäävän ylläpitämään organisaatiota linjassa ympäristöönsä nähden eikä vaikuttavan suoraan yrityksen suorituskykyyn.