Kohti empiirisesti informoidumpaa metaetiikkaa : ja viisaampaa otetta moraalin objektiivisuuteen
Seeve, Marja (2022-02-16)
Kohti empiirisesti informoidumpaa metaetiikkaa : ja viisaampaa otetta moraalin objektiivisuuteen
Seeve, Marja
(16.02.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022030221434
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022030221434
Tiivistelmä
Tutkielman pääteesin mukaan ihmistieteitten antimia tulisi käyttää avuksi metaetiikassa,
jotta mahdollistuisi empiirisesti informoidumpi kokonaiskuva moraalisuudestamme.
Pääteesin tavoite on kuitenkin kohdannut haasteita. Tutkielmassa esitetään moraalin
oletettu objektiivisuus yhtenä vuorovaikutuksen ”esteenä” empirian ja filosofian välillä.
Kasvava empiirinen tietämys edellyttää tulkitsemista. Tulkinnan apuvälineeksi
ehdotetaan viisauden ja moraalisuuden osittaista analogiaa.
Sisältöä konkretisoidaan ”teesi-antiteesi-synteesi” rakenteen kautta. Antiteesiä edustavat
antirealisti Sharon Streetin (2006) evoluutioon tukeutuva kumoamisargumentti ja
moraalirealisti Knut Olav Skarsaunen (2012) sille esittämä vastine.
Kumoamisargumentoinnin taustalla näyttäytyy dikotominen ”joko-tai” -asenne, joka
hidastaa pääteesin tavoitteen saavuttamista. Yksi haaste on ollut, miten sovittaa toisiinsa
joidenkin realistien moraaliin liittämää ehdotonta objektiivisuutta ja empirian osoittamaa
subjektiivisempaa näkökulmaa. Sovittamisen ongelmaa kuvaa ”joko moraalin
objektiivisuus tai empiria” -dikotomia.
Synteesiä edustavat tavat, jotka avaavat tietä empirian ja metaetiikan yhdistämiseen
ekumeenisella ”sekä-että” -asenteella. Tristram McPherson ja David Plunkett (2018)
määrittelevät metaetiikan teoreettiseksi aktiviteetiksi, jota yhdistää sen selittämistavoite.
He ehdottavat metaeettisten ja normatiivisten kysymysten selvempää erottamista
toisistaan, sillä kumoamisargumentteihin vaikuttaa liittyvän epäselvyyksiä kysymysten
jaottelussa. Määritelmä suosittelee ”projekti edellä” -etenemistä metaetiikassa, jolloin
kysymyksiin voi tilanteen mukaan yhdistää empirian antimia. Määritelmään sopii
pragmaattinen totuuskäsitys, joka voi osaltaan keventää moraalin ehdotonta
objektiivisuusvaadetta.
Catherine Wilson (2017) ja Maarten Van Doorn (2017) näyttävät keinoja yhdistää
empirian oivalluksia metaetiikkaan, mutta huomioiden riittävän vakavasti moraalin
objektiivisuutta. Molemmat suosivat moraalidiskeskustelussa pragmaattista ja
käytännöllistä lähestymistapaa.
Lopuksi esitetään joitakin ”filosofisten” kyselyjen tuloksia suhteessa maallikkojen
näkemyksiin moraalin objektiivisuudesta. Thomas Pölzlerin (2020) ja Jeroen Hopsterin
(2018) mukaan vastaajat käsittivät moraalin objektiivisuutta jossain mielessä
tilannesidonnaisen pluralistisesti, ja tämä voi osaltaan keventää suhtautumista moraalin
objektiivisuuteen.
jotta mahdollistuisi empiirisesti informoidumpi kokonaiskuva moraalisuudestamme.
Pääteesin tavoite on kuitenkin kohdannut haasteita. Tutkielmassa esitetään moraalin
oletettu objektiivisuus yhtenä vuorovaikutuksen ”esteenä” empirian ja filosofian välillä.
Kasvava empiirinen tietämys edellyttää tulkitsemista. Tulkinnan apuvälineeksi
ehdotetaan viisauden ja moraalisuuden osittaista analogiaa.
Sisältöä konkretisoidaan ”teesi-antiteesi-synteesi” rakenteen kautta. Antiteesiä edustavat
antirealisti Sharon Streetin (2006) evoluutioon tukeutuva kumoamisargumentti ja
moraalirealisti Knut Olav Skarsaunen (2012) sille esittämä vastine.
Kumoamisargumentoinnin taustalla näyttäytyy dikotominen ”joko-tai” -asenne, joka
hidastaa pääteesin tavoitteen saavuttamista. Yksi haaste on ollut, miten sovittaa toisiinsa
joidenkin realistien moraaliin liittämää ehdotonta objektiivisuutta ja empirian osoittamaa
subjektiivisempaa näkökulmaa. Sovittamisen ongelmaa kuvaa ”joko moraalin
objektiivisuus tai empiria” -dikotomia.
Synteesiä edustavat tavat, jotka avaavat tietä empirian ja metaetiikan yhdistämiseen
ekumeenisella ”sekä-että” -asenteella. Tristram McPherson ja David Plunkett (2018)
määrittelevät metaetiikan teoreettiseksi aktiviteetiksi, jota yhdistää sen selittämistavoite.
He ehdottavat metaeettisten ja normatiivisten kysymysten selvempää erottamista
toisistaan, sillä kumoamisargumentteihin vaikuttaa liittyvän epäselvyyksiä kysymysten
jaottelussa. Määritelmä suosittelee ”projekti edellä” -etenemistä metaetiikassa, jolloin
kysymyksiin voi tilanteen mukaan yhdistää empirian antimia. Määritelmään sopii
pragmaattinen totuuskäsitys, joka voi osaltaan keventää moraalin ehdotonta
objektiivisuusvaadetta.
Catherine Wilson (2017) ja Maarten Van Doorn (2017) näyttävät keinoja yhdistää
empirian oivalluksia metaetiikkaan, mutta huomioiden riittävän vakavasti moraalin
objektiivisuutta. Molemmat suosivat moraalidiskeskustelussa pragmaattista ja
käytännöllistä lähestymistapaa.
Lopuksi esitetään joitakin ”filosofisten” kyselyjen tuloksia suhteessa maallikkojen
näkemyksiin moraalin objektiivisuudesta. Thomas Pölzlerin (2020) ja Jeroen Hopsterin
(2018) mukaan vastaajat käsittivät moraalin objektiivisuutta jossain mielessä
tilannesidonnaisen pluralistisesti, ja tämä voi osaltaan keventää suhtautumista moraalin
objektiivisuuteen.