Tasa-arvoa kilpaurheilussa? Naisten kilpailujen vastustus ja puolustus Suomessa olympiavuosina 1920–1936
Heikkinen, Seppo (2022-01-31)
Tasa-arvoa kilpaurheilussa? Naisten kilpailujen vastustus ja puolustus Suomessa olympiavuosina 1920–1936
Heikkinen, Seppo
(31.01.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022030221449
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022030221449
Tiivistelmä
Suomi menestyi kansainvälisillä yleisurheiluareenoilla 1920- ja 1930-luvuilla hyvin. Menestyjät olivat miehiä, sillä naisille kilpaurheilu ei ollut varsinkaan yleisurheilussa suositeltavaa. Jotkin lajit, kuten uinti ja hiihto, olivat naisille sallitumpia. Miksi tilanne oli tällainen ja miten tuona aikana asiaan suhtauduttiin? Tässä tutkimuksessa haen vastausta kysymykseen, miten aiheesta ajan lehdissä keskusteltiin. Kuinka vastustavia kantoja perusteltiin, entä kuinka puolustavia? Edelleen pyrin selvittämään, muuttuiko keskustelun sävy tutkimusaikana ja oliko kirjoittajien poliittisilla taustoilla merkitystä käydyssä debatissa.
Aineistoni on Helsingin Sanomien, Kisakenttä-lehden ja Työläisnaisten Urheilulehden numerot 1920-1936 kesäolympialaisten aikaan. Lehdet edustavat porvarillista, työväen sekä puolueettomuuteenkin pyrkivää linjaa. Antwerpenin kisat 1920 olivat itsenäisen Suomen ensimmäiset kansainväliset suurkisat ja Berliinin olympialaiset 1936 päättivät urheilullisesti sotien välisen ajan.
Tutkimusmetodini on diskurssianalyysiin pohjaava sisällönanalyysi, jossa lähiluvun keinoin pyrin valottamaan kirjoittajien kantoja ja motiiveja. Tutkimustyö alkaa digitaalisella tekstianalyysillä, aihemallinnuksella (Topic modeling). Siinä koko tutkimusaineistosta nostetaan esiin kolme keskustelun pääteemaa, jotka kukin valottavat eri näkökulmista tutkimusongelmaa. Tutkimukseni sivuaa urheiluhistoriaa, mediahistoriaa ja poliittista historiaa. Kulttuurihistoria on välittäjä, sateenvarjo, joka kokoaa nämä ihmistä ja yhteiskuntaa tutkivat näkökulmat.
Keskustelu kilpailuista oli vilkasta 1920-luvulla, mutta saavutti huippunsa 1930-luvulla. Miehinen diskurssi, urheilusankarien kuvaukset ja pilkkakirjoitukset saivat palstatilaa. Terveys- ja estetiikkateema oli varsinkin naiskirjoittajien ja voimisteluperinteen kannattajien suosiossa, mutta menetti tilaansa aikajakson loppua kohti. Naisten omatoimisuuden ja kilpailullisuuden puolustaminen oli väkevä, eräällä tavalla keskustelun piilotettu pohjavirta, joka tuli esille analyysissä. Keskustelun sävy muuttui hitaasti kohti positiivisempaa ja kirjoittajien poliittisilla kannoilla oli merkitystä. Työväentaustaisille medioille kilpailut olivat sallitumpia kuin porvaritaustaisille ja puolueettomana esiintynyt HS osallistui aktiivisesti vanhan toimintatavan tukemiseen.
Aineistoni on Helsingin Sanomien, Kisakenttä-lehden ja Työläisnaisten Urheilulehden numerot 1920-1936 kesäolympialaisten aikaan. Lehdet edustavat porvarillista, työväen sekä puolueettomuuteenkin pyrkivää linjaa. Antwerpenin kisat 1920 olivat itsenäisen Suomen ensimmäiset kansainväliset suurkisat ja Berliinin olympialaiset 1936 päättivät urheilullisesti sotien välisen ajan.
Tutkimusmetodini on diskurssianalyysiin pohjaava sisällönanalyysi, jossa lähiluvun keinoin pyrin valottamaan kirjoittajien kantoja ja motiiveja. Tutkimustyö alkaa digitaalisella tekstianalyysillä, aihemallinnuksella (Topic modeling). Siinä koko tutkimusaineistosta nostetaan esiin kolme keskustelun pääteemaa, jotka kukin valottavat eri näkökulmista tutkimusongelmaa. Tutkimukseni sivuaa urheiluhistoriaa, mediahistoriaa ja poliittista historiaa. Kulttuurihistoria on välittäjä, sateenvarjo, joka kokoaa nämä ihmistä ja yhteiskuntaa tutkivat näkökulmat.
Keskustelu kilpailuista oli vilkasta 1920-luvulla, mutta saavutti huippunsa 1930-luvulla. Miehinen diskurssi, urheilusankarien kuvaukset ja pilkkakirjoitukset saivat palstatilaa. Terveys- ja estetiikkateema oli varsinkin naiskirjoittajien ja voimisteluperinteen kannattajien suosiossa, mutta menetti tilaansa aikajakson loppua kohti. Naisten omatoimisuuden ja kilpailullisuuden puolustaminen oli väkevä, eräällä tavalla keskustelun piilotettu pohjavirta, joka tuli esille analyysissä. Keskustelun sävy muuttui hitaasti kohti positiivisempaa ja kirjoittajien poliittisilla kannoilla oli merkitystä. Työväentaustaisille medioille kilpailut olivat sallitumpia kuin porvaritaustaisille ja puolueettomana esiintynyt HS osallistui aktiivisesti vanhan toimintatavan tukemiseen.