Vatsa-aortan pullistuman hoito suonensisäisesti
Lähteenmäki, Lauri (2022-01-24)
Vatsa-aortan pullistuman hoito suonensisäisesti
(24.01.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022030321679
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022030321679
Tiivistelmä
Introduction
Majority of abdominal aortic aneurisms can be treated either by open surgical repair (OSR) or with endovascular aortic repair (EVAR). There has been debate on benefits of both treatment modalities and especially the need for re-intervention in endovascular repair cause high burden after EVAR. We analyzed the EVAR procedures, outcome, and reinterventions 2013-2018 at Turku University Hospital (TUH) which is mid-volume vascular unit offering both EVAR and OSR as treatment for AAA.
Methods
Present study is a single center retrospective on all patients with endovascular aneurysm repair (EVAR) at the TUH, department of vascular surgery between January 1st, 2013, and 31st December 2018. Patients were followed until January 1st, 2020, which was considered the end of study. Both survival and devise related re-interventions were analyzed.
Results
During the 6-year study period 207 EVAR grafts were implanted. 30-day postoperative mortality was 0.48 %. The mean estimated survival was 65.7 months (SE 2.51; CI 95% 60.8-70.6). The 1-year survival was 93.2% and 2-year 87.9% for all EVAR treated patients. Altogether 69 re-interventions were needed during follow-up. Conversion rate from EVAR to OSR of AAA was 2.4%. The sac growth during follow-up was major reason for conversion (60%; 3/5). Secondary rupture rate was 0.97% (2/207).
Conclusions
EVAR provides safe and good results for elective treatment of AAA also in a mid-volume vascular unit. However, re-interventions are frequent and good long-term results require heavy follow-up and occasionally even conversion of EVAR to OSR Vatsa-aortan pullistuman suonensisäinen hoito
Vatsa-aortan pullistuman (AAA) hoitoon on käytettävissä kaksi hyvin erityyppistä hoitotoimenpidettä. Nämä hoitomenetelmät ovat korkean toimenpideriskin avoin leikkaus (OSR) ja matalan toimenpideriskin suonensisäinen hoito (EVAR). Hoitomenetelmän valinta riippuu hoitavan lääkärin arviosta ja myös hoitoyksiköiden välillä on merkittäviä eroja siinä, kummalla hoitomenetelmällä potilasta hoidetaan. Suonensisäiseen pullistuman hoitoon liittyy vähemmän kuolleisuutta, mutta hoidon jälkeen tarvitaan tarkkaa jälkiseurantaa sekä usein uusintatoimenpiteitä. Tutkimuksessa selvitettiin taannehtivasti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 1.1.2013-31.12.2018 suonensisäisesti hoidettujen aortan pullistumapotilaiden hoitotuloksia. Tutkimuksen tavoite oli selvittää, saavutetaanko Turun yliopistollisessa keskussairaalassa aortan pullistuman suonensisäisellä hoidolla kansainvälistä tasoa oleva hoitotulos.
Tutkimus oli luonteeltaan taannehtiva yhden keskuksen hoitotuloksia tarkasteleva tutkimus. Tutkimuksessa otettiin huomioon kaikki potilaat, joiden vatsa-aortan pullistuma hoidettiin suonensisäisesti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa aikavälillä 1.1.2013-31.12.2018. Potilaiden sairaskertomusmerkintöjä seurattiin 1.1.2020 asti. Potilaskertomusmerkinnöistä kerättiin potilaiden perussairaudet, lisätoimenpiteet sekä päätetapahtumat tutkimusrekisteriin. Tutkimuksen päätetapahtumina olivat kuolema ja lisätoimenpide. Myös käytettyjen tuotemerkkien merkitystä hoitotulokseen selvitettiin.
Kuuden vuoden aikana tehtiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa yhteensä 207 EVAR-toimenpidettä. Toimenpiteen jälkeinen 30-päivän kuolleisuus oli 0.48 %. Keskimääräinen elinaika hoidon jälkeen oli 65.7 kuukautta. Vuosi aortan pullistuman suonensisäisen hoidon jälkeen EVAR potilaista oli elossa 93.2 % ja kahden vuoden kohdalla 87.9 %. Lisätoimenpiteitä alkuperäisen 207 potilaan hoidon jälkeen tarvittiin 69 toimenpiteen verran. Seurannassa suonensisäinen hoito jouduttiin muuttamaan 2.4 %:lla korkean riskin avoleikkaukseksi. Tähän suurin syy oli pullistuman kasvu suonensisäisestä hoidosta huolimatta. Suonensisäisestä hoidosta huolimatta vatsa-aortan pullistuma puhkesi 0.97 %:lla potilaista.
Vatsa-aortan pullistuman suonensisäinen hoito on hyvä ja turvallinen hoitomuoto potilaille, joilla on hoitoon sopiva aortan anatomia. Kuitenkin hoitoon liittyy suuri lisätoimenpiteiden tarve sekä raskas potilaiden seuranta.
Majority of abdominal aortic aneurisms can be treated either by open surgical repair (OSR) or with endovascular aortic repair (EVAR). There has been debate on benefits of both treatment modalities and especially the need for re-intervention in endovascular repair cause high burden after EVAR. We analyzed the EVAR procedures, outcome, and reinterventions 2013-2018 at Turku University Hospital (TUH) which is mid-volume vascular unit offering both EVAR and OSR as treatment for AAA.
Methods
Present study is a single center retrospective on all patients with endovascular aneurysm repair (EVAR) at the TUH, department of vascular surgery between January 1st, 2013, and 31st December 2018. Patients were followed until January 1st, 2020, which was considered the end of study. Both survival and devise related re-interventions were analyzed.
Results
During the 6-year study period 207 EVAR grafts were implanted. 30-day postoperative mortality was 0.48 %. The mean estimated survival was 65.7 months (SE 2.51; CI 95% 60.8-70.6). The 1-year survival was 93.2% and 2-year 87.9% for all EVAR treated patients. Altogether 69 re-interventions were needed during follow-up. Conversion rate from EVAR to OSR of AAA was 2.4%. The sac growth during follow-up was major reason for conversion (60%; 3/5). Secondary rupture rate was 0.97% (2/207).
Conclusions
EVAR provides safe and good results for elective treatment of AAA also in a mid-volume vascular unit. However, re-interventions are frequent and good long-term results require heavy follow-up and occasionally even conversion of EVAR to OSR
Vatsa-aortan pullistuman (AAA) hoitoon on käytettävissä kaksi hyvin erityyppistä hoitotoimenpidettä. Nämä hoitomenetelmät ovat korkean toimenpideriskin avoin leikkaus (OSR) ja matalan toimenpideriskin suonensisäinen hoito (EVAR). Hoitomenetelmän valinta riippuu hoitavan lääkärin arviosta ja myös hoitoyksiköiden välillä on merkittäviä eroja siinä, kummalla hoitomenetelmällä potilasta hoidetaan. Suonensisäiseen pullistuman hoitoon liittyy vähemmän kuolleisuutta, mutta hoidon jälkeen tarvitaan tarkkaa jälkiseurantaa sekä usein uusintatoimenpiteitä. Tutkimuksessa selvitettiin taannehtivasti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 1.1.2013-31.12.2018 suonensisäisesti hoidettujen aortan pullistumapotilaiden hoitotuloksia. Tutkimuksen tavoite oli selvittää, saavutetaanko Turun yliopistollisessa keskussairaalassa aortan pullistuman suonensisäisellä hoidolla kansainvälistä tasoa oleva hoitotulos.
Tutkimus oli luonteeltaan taannehtiva yhden keskuksen hoitotuloksia tarkasteleva tutkimus. Tutkimuksessa otettiin huomioon kaikki potilaat, joiden vatsa-aortan pullistuma hoidettiin suonensisäisesti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa aikavälillä 1.1.2013-31.12.2018. Potilaiden sairaskertomusmerkintöjä seurattiin 1.1.2020 asti. Potilaskertomusmerkinnöistä kerättiin potilaiden perussairaudet, lisätoimenpiteet sekä päätetapahtumat tutkimusrekisteriin. Tutkimuksen päätetapahtumina olivat kuolema ja lisätoimenpide. Myös käytettyjen tuotemerkkien merkitystä hoitotulokseen selvitettiin.
Kuuden vuoden aikana tehtiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa yhteensä 207 EVAR-toimenpidettä. Toimenpiteen jälkeinen 30-päivän kuolleisuus oli 0.48 %. Keskimääräinen elinaika hoidon jälkeen oli 65.7 kuukautta. Vuosi aortan pullistuman suonensisäisen hoidon jälkeen EVAR potilaista oli elossa 93.2 % ja kahden vuoden kohdalla 87.9 %. Lisätoimenpiteitä alkuperäisen 207 potilaan hoidon jälkeen tarvittiin 69 toimenpiteen verran. Seurannassa suonensisäinen hoito jouduttiin muuttamaan 2.4 %:lla korkean riskin avoleikkaukseksi. Tähän suurin syy oli pullistuman kasvu suonensisäisestä hoidosta huolimatta. Suonensisäisestä hoidosta huolimatta vatsa-aortan pullistuma puhkesi 0.97 %:lla potilaista.
Vatsa-aortan pullistuman suonensisäinen hoito on hyvä ja turvallinen hoitomuoto potilaille, joilla on hoitoon sopiva aortan anatomia. Kuitenkin hoitoon liittyy suuri lisätoimenpiteiden tarve sekä raskas potilaiden seuranta.