Alkoholi kuolemaan myötävaikuttavana tekijänä Suomen tapaturmaisissa hukkumiskuolemissa : tilastolliset haasteet
Isotalo, Joonas (2022-03-07)
Alkoholi kuolemaan myötävaikuttavana tekijänä Suomen tapaturmaisissa hukkumiskuolemissa : tilastolliset haasteet
(07.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022030922612
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022030922612
Tiivistelmä
Alkoholipäihtymys on merkittävä riskitekijä tapaturmaisissa hukkumiskuolemissa. Tästä huolimatta alkoholipäihtymyksen merkitseminen kuolintodistukseen kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi voi olla oikeuslääkärille haasteellista, etenkin veren pienillä alkoholipitoisuuksilla. Kuolintodistusten pohjalta laaditaan viralliset kuolemansyytilastot. Kuolintodistusten kirjauksilla onkin siten merkittävä vaikutus koko väestön terveydentilasta saatavaan epidemiologiseen tietoon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten alkoholipäihtymys on Suomen tapaturmaisissa hukkumiskuolemissa merkitty kuolintodistukseen kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi oikeustoksikologisen veren alkoholipitoisuusmäärityksen perusteella. Lisäksi tutkimus arvioi kirjauskäytäntöjen mahdollista vaikutusta kuolemansyytilastojen alkoholipäihtymykseen liittyvien tapaturmaisten hukkumiskuolemien osuuksiin.
Tutkimusaineiston muodostavat Suomessa vuosina 2000–2013 tapaturmaisesti hukkuneiden (ulkoinen syykoodi: W65–W74, V90, V92; ICD-10) kuolintodistukset ja kuolintapauksia vastaavat oikeustoksikologiset kuolemanjälkeiset veren alkoholipitoisuusmääritykset (n = 1912). Hukkumiskuolemaa pidetään alkoholipäihtymykseen liittyvänä, mikäli kuolintodistukseen on kirjattu kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi alkoholipäihtymystä ilmaiseva ICD-10-tautiluokituksen T-koodi (T51.0–T51.9, T52.3, T52.8). Tutkimuksessa kirjausten esiintymistä tarkastellaan todetun veren alkoholipitoisuuden perusteella. Erityistarkastelussa ovat alkoholipositiiviset (veren alkoholipitoisuus > 0,0 ‰) hukkumistapaukset, joiden kuolintodistuksessa ei ole merkintää alkoholipäihtymyksestä.
Tutkimusaineistossa todettiin 124 hukkumistapausta (8,7 % alkoholipositiivista hukkumistapaturmista, n = 1424), joiden kuolintodistuksissa ei ollut kirjausta alkoholipäihtymyksestä. Osassa näitä tapauksia veren alkoholipitoisuus oli huomattavan korkea (≥ 2,0 ‰). Lisäksi esiin tuli tapauksia, joissa alkoholipäihtymyksen kirjaukseen oli käytetty mahdollisesti virheellistä ICD-koodia. Löydökset yhdessä ovat voineet johtaa alkoholipäihtymysten aliraportointiin. Alkuvuosiin verrattuna aineiston loppuvuosina alkoholipäihtymys jäi kirjaamatta ainoastaan pienillä veren alkoholipitoisuuksilla (< 0,5 ‰), mikä antaa viitteitä kirjauskäytännön yhtenäistymisestä. Yksittäisissä hukkumiskuolemissa veren alkoholipitoisuuden todellisen vaikutuksen arviointiin liittyy kuitenkin useita epävarmuustekijöitä. Koska alkoholipäihtymysmerkinnästä voi aiheutua merkittäviä laillisia seuraamuksia, on oikeuslääkärin tehtävä kirjaukset alkoholipäihtymyksestä aina varauksella ja tapauskohtaisesti harkiten.
Tutkimusaineiston muodostavat Suomessa vuosina 2000–2013 tapaturmaisesti hukkuneiden (ulkoinen syykoodi: W65–W74, V90, V92; ICD-10) kuolintodistukset ja kuolintapauksia vastaavat oikeustoksikologiset kuolemanjälkeiset veren alkoholipitoisuusmääritykset (n = 1912). Hukkumiskuolemaa pidetään alkoholipäihtymykseen liittyvänä, mikäli kuolintodistukseen on kirjattu kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi alkoholipäihtymystä ilmaiseva ICD-10-tautiluokituksen T-koodi (T51.0–T51.9, T52.3, T52.8). Tutkimuksessa kirjausten esiintymistä tarkastellaan todetun veren alkoholipitoisuuden perusteella. Erityistarkastelussa ovat alkoholipositiiviset (veren alkoholipitoisuus > 0,0 ‰) hukkumistapaukset, joiden kuolintodistuksessa ei ole merkintää alkoholipäihtymyksestä.
Tutkimusaineistossa todettiin 124 hukkumistapausta (8,7 % alkoholipositiivista hukkumistapaturmista, n = 1424), joiden kuolintodistuksissa ei ollut kirjausta alkoholipäihtymyksestä. Osassa näitä tapauksia veren alkoholipitoisuus oli huomattavan korkea (≥ 2,0 ‰). Lisäksi esiin tuli tapauksia, joissa alkoholipäihtymyksen kirjaukseen oli käytetty mahdollisesti virheellistä ICD-koodia. Löydökset yhdessä ovat voineet johtaa alkoholipäihtymysten aliraportointiin. Alkuvuosiin verrattuna aineiston loppuvuosina alkoholipäihtymys jäi kirjaamatta ainoastaan pienillä veren alkoholipitoisuuksilla (< 0,5 ‰), mikä antaa viitteitä kirjauskäytännön yhtenäistymisestä. Yksittäisissä hukkumiskuolemissa veren alkoholipitoisuuden todellisen vaikutuksen arviointiin liittyy kuitenkin useita epävarmuustekijöitä. Koska alkoholipäihtymysmerkinnästä voi aiheutua merkittäviä laillisia seuraamuksia, on oikeuslääkärin tehtävä kirjaukset alkoholipäihtymyksestä aina varauksella ja tapauskohtaisesti harkiten.