Pienten lasten äkillisen välikorva- tulehduksen hoitosuositusten erot eurooppalaisissa maissa ja niiden yhteys bakteerien antibioottiresistenssiin
Maijala, Minttu (2022-03-08)
Pienten lasten äkillisen välikorva- tulehduksen hoitosuositusten erot eurooppalaisissa maissa ja niiden yhteys bakteerien antibioottiresistenssiin
(08.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031022977
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031022977
Tiivistelmä
Pienten lasten äkillinen välikorvatulehdus on yleinen lapsuuden ajan infektio. Kahden vuoden ikään mennessä noin 70 % suomalaisista lapsista on sairastanut vähintään yhden äkillisen välikorvatulehduksen. Äkillinen välikorvatulehdus on alle 6-vuotiaiden lasten yleisin antibioottihoidon syy ja sen hoitosuositukset vaihtelevat eri maissa. Antibioottiresistenssi on WHO:n mukaan yksi maailman kymmenestä suurimmasta terveysriskistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka yhteneväisiä äkillisen välikorvatulehduksen hoitosuositukset ovat Euroopassa. Tutkimme myös, onko Streptococcus pneumoniaen antibioottiherkkyydellä penisilliinille eroja, ja onko antibiootin käytöllä maiden välillä ja antibioottiresistenssillä yhteyttä kansallisella tasolla.
Tutkimuksen aineisto koostui kymmenessä eurooppalaisessa maassa vuoden 2012 jälkeen julkaistuista lasten äkillisen välikorvatulehduksen kansallisista hoitosuosituksista. Kunkin maan hoitosuosituksesta kerättyjä käytäntöjä verrattiin Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen raportoimiin tietoihin Streptococcus pneumoniaen antibioottiresistenssistä vuosina 2010 ja 2020.
Tässä tutkimuksessa todettiin, että hoitosuositukset vaihtelivat eri maissa ja joistakin maista hoitosuositukset puuttuvat kokonaan. Suositeltu amoksisilliini- annos vaihteli välillä 40–90 mg/kg/vrk ja antibioottihoidon kesto 5–10 vrk. Kuudessa maassa suositellaan aktiivista seurantaa 6–24 kuukauden ikäisille lapsille, Ruotsissa ja Norjassa 12–24 kuukauden ikäisille lapsille. Ainoastaan Suomessa ja Italiassa voi tämän ikäisille lapsille antibiootin määrätä suoraan ilman aktiivista seurantaa. Tutkimuksessa todettiin myös, että Streptococcus pneumoniaen herkkyys penisilliinille vaihteli maittain. Vuonna 2010 viidessä maassa Streptococcus pneumoniaella oli penisilliiniresistenssiä alle 5 %. Resistenssi yleistyi, ja vuonna 2020 kaikissa maissa yli 5 % tutkituista kannoista oli herkkyydeltään alentuneita tai resistenttejä. Resistenttejä bakteerikantoja todettiin enemmän sellaisissa maissa, joissa suositeltiin pidempikestoisempaa antibioottihoitoa ja usein myös korkeammalla annoksella. Yhteenvetona voidaan todeta, että äkillisen välikorvatulehduksen antibioottihoidon annoksella ja kestolla voi olla vaikutusta alueellisiin antibioottiresistenssin eroihin.
Tutkimuksen aineisto koostui kymmenessä eurooppalaisessa maassa vuoden 2012 jälkeen julkaistuista lasten äkillisen välikorvatulehduksen kansallisista hoitosuosituksista. Kunkin maan hoitosuosituksesta kerättyjä käytäntöjä verrattiin Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen raportoimiin tietoihin Streptococcus pneumoniaen antibioottiresistenssistä vuosina 2010 ja 2020.
Tässä tutkimuksessa todettiin, että hoitosuositukset vaihtelivat eri maissa ja joistakin maista hoitosuositukset puuttuvat kokonaan. Suositeltu amoksisilliini- annos vaihteli välillä 40–90 mg/kg/vrk ja antibioottihoidon kesto 5–10 vrk. Kuudessa maassa suositellaan aktiivista seurantaa 6–24 kuukauden ikäisille lapsille, Ruotsissa ja Norjassa 12–24 kuukauden ikäisille lapsille. Ainoastaan Suomessa ja Italiassa voi tämän ikäisille lapsille antibiootin määrätä suoraan ilman aktiivista seurantaa. Tutkimuksessa todettiin myös, että Streptococcus pneumoniaen herkkyys penisilliinille vaihteli maittain. Vuonna 2010 viidessä maassa Streptococcus pneumoniaella oli penisilliiniresistenssiä alle 5 %. Resistenssi yleistyi, ja vuonna 2020 kaikissa maissa yli 5 % tutkituista kannoista oli herkkyydeltään alentuneita tai resistenttejä. Resistenttejä bakteerikantoja todettiin enemmän sellaisissa maissa, joissa suositeltiin pidempikestoisempaa antibioottihoitoa ja usein myös korkeammalla annoksella. Yhteenvetona voidaan todeta, että äkillisen välikorvatulehduksen antibioottihoidon annoksella ja kestolla voi olla vaikutusta alueellisiin antibioottiresistenssin eroihin.