ADVANCED INTERATRIAL BLOCK PREDICTS INEFFECTIVE CARDIOVERSION OF ATRIAL FIBRILLATION

Abstract

Aims: Rhythm control using electrical cardioversion (CV) is a common treatment strategy for patients with symptomatic atrial fibrillation (AF). To guide clinical decision making, we sought to assess if electrocardiographic interatrial blocks could predict CV failure or AF recurrence as the phenomenon is strongly associated with atrial arrhythmias.

Methods: This study included 715 patients who underwent a CV for persistent AF lasting >48h. P-wave duration and morphology were analysed in post-procedure or the most recent sinus rhythm electrocardiograms and compared with rates of CV failure and AF recurrence within 30 days after CV as well as their combination (ineffective CV).

Results: CV was unsuccessful in 63 out of 715 patients (8.8%) and AF recurred in 209 out of 652 (29.2%) patients within 30 days after CV. Overall, 272 (38.0%) CVs turned out ineffective. Advanced interatrial block (AIAB) defined as P-wave duration ≥120ms and biphasic morphology in inferior leads (II, III and aVF) was diagnosed in 72 (10.1%) cases. AIAB was an independent predictor for CV failure (OR 4.51, 95%CI 1.76-11.56, p=0.002), AF recurrence (OR 2.93, 95%CI 1.43-5.99, p=0.003) and ineffective CV (OR 3.87, 95%CI 2.04-7.36, p<0.001).

Conclusion: AIAB predicted CV failure, AF recurrence as well as their composite. This study presents an easy electrocardiographic tool for identification of patients with persistent AF who might not benefit from an elective CV in the future.

Kohtauksellinen eteisvärinä koetaan usein epämiellyttävänä sydämen tykyttelynä, heikentyneenä rasituksen sietona tai yleisvoinnin laskuna. Eteisten kaoottinen syke ja epätäydellinen supistuminen yhdessä epätasaisen kammiovasteen kanssa voivat aiheuttaa oireilua verenkierron heikkenemisen myötä. Oireet voidaan poistaa palauttamalla normaali sinusrytmi esimerkiksi antamalla synkronoitu isku defibrillaattorilla. Sähköinen rytminsiirto on kuitenkin tehoton noin kolmanneksessa tapauksista ja lisäksi toimenpiteeseen liittyy kohonnut tromboembolian riski. Toistaiseksi toimenpiteestä hyötyvien potilaiden tunnistaminen on ollut puutteellista.

Tutkimus käsittelee eteisvärinäpotilaan sydänfilmin roolia rytminsiirron onnistumisen ja siihen liittyvien komplikaatioiden ennakoimisessa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli eteisten välinen johtumishäiriö (interatrial block), joka nähdään alaraajakytkennöissä pidentyneenä ja kaksivaiheisena eteisaktivaationa. Rekisteritutkimuksen aineisto koostui Turun alueella elektiivisesti rytminsiirrolla hoidetuista potilaista, joilla oli saatavilla sähköisesti arkistoitu sinusrytmin aikainen sydänfilmi. Esitietojen lisäksi aineistoon kirjattiin toimenpiteen onnistuminen ja kuukauden seurannan aikana tapahtuneet komplikaatiot sekä eteisvärinän uusiutuminen.

Tutkimuksen tulokset viittaavat eteisten välisen katkoksen olevan merkittävä riskitekijä rytminsiirron epäonnistumiselle ja eteisvärinän nopealle uusiutumiselle. Tällä potilasryhmällä jopa kaksi kolmesta toimenpiteestä oli tehoton, kun verrokeilla vain kolmannes jäi ilman toimenpiteen hyötyä. Komplikaatioriskissä ei ollut ryhmien välistä eroa. Löydösten merkittävyyttä lisää myös se, että aineiston perusteella eteisten välinen katkos vaikuttaa liittyvän vahvasti eteisvärinään. Tutkimuksessa katkos löytyi joka kymmenenneltä potilaalta, kun väestössä vallitsevuus on vain noin 1%. Tulosten perusteella sydänfilmiä voitaisiin käyttää osana eteisvärinäpotilaan yksilöllistä hoidonsuunnittelua.