Pihlajamäki : suojeltu lähiö vuokralla asuvien kokemana ja kertomana vuonna 2013
Tyrväinen, Katri (2022-02-09)
Pihlajamäki : suojeltu lähiö vuokralla asuvien kokemana ja kertomana vuonna 2013
(09.02.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031123133
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031123133
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee Helsingin Pihlajamäen vuokra-asukkaiden kokemuksia omasta kotilähiöstään vuonna 2013. Pihlajamäen lähiö oli ensimmäinen Suomessa suojeltu 1960-luvun lähiö. Tutkimuksen tavoite on ymmärtää, miten asukkaat kokivat suojellun lähiön ja lähiökotinsa sekä mikä haastateltaville oli alueella merkityksellistä haastatteluajankohtana.
Tutkielma käsittelee paitsi lähiön kulttuuriperintöä, myös lähiön kulttuuriympäristöä ja rakennettua kulttuuriympäristöä asukkaiden kokemuksissa. Tutkielma asettuu humanistisen kaupunkitutkimuksen ja suomalaisen lähiötutkimuksen kontekstiin. Humanistisessa kaupunkitutkimuksessa keskiössä ovat kaupunkilaiset ja heidän kokemuksensa. Lähiötutkimuksessa on korostunut kaksi ääripäätä: lähiön näkeminen ongelmallisena alueena, jossa huono-osaisuus kasaantuu, sekä lähiön asukkaiden kokemus omasta alueestaan yhteisöllisenä ja tärkeänä paikkana, kotina. Tutkielma asettuu näistä jälkimmäisen näkökulman alle.
Tutkielman pääaineistona on kolmen pihlajamäkeläisen vuonna 2013 tehdyt teemahaastattelut ja menetelmänä haastattelujen analysointi teemoittelemalla. Metodina teemoittelu on yksi sisällönanalyysin muoto. Teemoittelussa aineistosta pyritään tunnistamaan tutkimuksen kannalta olennaiset teemat. Toisin sanoen tutkielman teemoiksi muotoutuivat haastatteluaineiston analyysissä haastatelluille tärkeiksi nousseet aiheet. Aineiston analyysivaiheessa on pyritty tavoittamaan asukkaiden omaa kokemusta fenomenologian hengessä.
Aineiston analyysivaiheessa teemoiksi eli samalla tutkimuksen aiheiksi muodostuivat lähiluonto, oma koti, monimuotoinen ja -kulttuurinen naapurusto, suunniteltu kaupunkitila asukkaiden kokemana sekä tuttuus ja turvallisuus. Haastateltavat joko palasivat teemoihin useaan otteeseen haastattelun aikana tai nostivat haastattelun kuluessa niihin kuuluvia aiheita itse itselleen tärkeiksi. Analysoinnissa näistä teemoista haastateltaville erityisen tärkeäksi omalla alueella nousi lähiluonto, joka Pihlajamäessä nivoutuu myös tiiviiksi osaksi rakennettua ympäristöä. Tutkimukseni päätelmä on, että koetussa ympäristössä luontoa, asumista ja kulttuuriympäristöä ei voikaan erottaa toisistaan, vaan ne ovat toisiinsa limittyneinä, kokonaisvaltaisena kokemuksena.
Tutkielma käsittelee paitsi lähiön kulttuuriperintöä, myös lähiön kulttuuriympäristöä ja rakennettua kulttuuriympäristöä asukkaiden kokemuksissa. Tutkielma asettuu humanistisen kaupunkitutkimuksen ja suomalaisen lähiötutkimuksen kontekstiin. Humanistisessa kaupunkitutkimuksessa keskiössä ovat kaupunkilaiset ja heidän kokemuksensa. Lähiötutkimuksessa on korostunut kaksi ääripäätä: lähiön näkeminen ongelmallisena alueena, jossa huono-osaisuus kasaantuu, sekä lähiön asukkaiden kokemus omasta alueestaan yhteisöllisenä ja tärkeänä paikkana, kotina. Tutkielma asettuu näistä jälkimmäisen näkökulman alle.
Tutkielman pääaineistona on kolmen pihlajamäkeläisen vuonna 2013 tehdyt teemahaastattelut ja menetelmänä haastattelujen analysointi teemoittelemalla. Metodina teemoittelu on yksi sisällönanalyysin muoto. Teemoittelussa aineistosta pyritään tunnistamaan tutkimuksen kannalta olennaiset teemat. Toisin sanoen tutkielman teemoiksi muotoutuivat haastatteluaineiston analyysissä haastatelluille tärkeiksi nousseet aiheet. Aineiston analyysivaiheessa on pyritty tavoittamaan asukkaiden omaa kokemusta fenomenologian hengessä.
Aineiston analyysivaiheessa teemoiksi eli samalla tutkimuksen aiheiksi muodostuivat lähiluonto, oma koti, monimuotoinen ja -kulttuurinen naapurusto, suunniteltu kaupunkitila asukkaiden kokemana sekä tuttuus ja turvallisuus. Haastateltavat joko palasivat teemoihin useaan otteeseen haastattelun aikana tai nostivat haastattelun kuluessa niihin kuuluvia aiheita itse itselleen tärkeiksi. Analysoinnissa näistä teemoista haastateltaville erityisen tärkeäksi omalla alueella nousi lähiluonto, joka Pihlajamäessä nivoutuu myös tiiviiksi osaksi rakennettua ympäristöä. Tutkimukseni päätelmä on, että koetussa ympäristössä luontoa, asumista ja kulttuuriympäristöä ei voikaan erottaa toisistaan, vaan ne ovat toisiinsa limittyneinä, kokonaisvaltaisena kokemuksena.