Vieraan kielen äänteiden tuoton oppiminen eritasoisilla lukijoilla : kuuntele ja toista -harjoittelu yhdistettynä ortografiaan
Järvenpää, Anni (2022-03-02)
Vieraan kielen äänteiden tuoton oppiminen eritasoisilla lukijoilla : kuuntele ja toista -harjoittelu yhdistettynä ortografiaan
(02.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031123194
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031123194
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako äidinkielen harhaanjohtava ortografia 8–9-vuotiaiden lasten, joilla on lukivaikeuksia, vieraan kielen äänteiden tuoton oppimiseen. Tutkimukseen osallistui yhteensä kymmenen lasta: viisi tyypillisesti kehittyvää lasta ja viisi lasta, joilla oli todettuja lukivaikeuksia. Lukivaikeusryhmän suoriutumista tarkasteltiin ensin erikseen, minkä jälkeen suoriutumista verrattiin tyypillisesti kehittyvien ikätoverien suoriutumiseen samassa tehtävässä.
Koehenkilöt osallistuivat tutkimukseen kahtena päivänä. Yksi tutkimuskerta koostui kahdesta harjoitus- ja nauhoitussessiosta. Tutkimuksessa koehenkilön tuli kuunnella ja toistaa epäsanoja /tʉ:ti/ ja /ty:ti/, joista ensimmäinen oli kohdeärsyke, sillä se sisältää suomen kielen puhujille vaikean vokaalin /ʉ/. Jokaisessa nauhoitussessiossa koehenkilöt toistivat kumpaakin ärsykettä 10 kertaa. Jokaisessa harjoitussessiossa molempia ärsykkeitä toistettiin 30 kertaa. Harjoitussessioiden aikana koehenkilö näki kuultujen epäsanojen lisäksi ärsykkeiden suomen kielen mukaiset ortografiset muodot ja . Aineisto analysointiin Praat-ohjelmalla. Akustisessa analyysissa tarkasteltiin toistettujen sanojen ensimmäisen vokaalin ensimmäisen (F1) ja toisen formantin (F2) arvoja. Akustisen analyysin jälkeen saaduille formanttiarvoille tehtiin toistomittausten varianssianalyysi, jonka avulla tarkasteltiin mahdollista oppimisvaikutusta sekä ryhmien välisiä eroja.
Äidinkielen mukainen ortografinen ärsyke ja auditiivinen harjoittelu eivät näyttäneet vaikuttavan lukutaidoiltaan heikompien lukijoiden vieraan kielen äänteiden tuoton oppimiseen. Oppimisvaikutusta ei siis ollut, mutta toisaalta harhaanjohtava ortografia ei myöskään esimerkiksi häirinnyt lukivaikeuksisten lasten suoriutumista. Lisäksi toisin, kuin lukivaikeuksisia henkilöitä tyypillisesti kehittyviin henkilöihin vertailevissa tutkimuksissa yleensä, lukivaikeuksisten lasten suoriutuminen ei eronnut tyypillisesti kehittyvien lasten suoriutumisesta.
Lukivaikeuksisten lasten kohdalla tutkimus on vieraan kielen äänteiden tuoton oppimisen kannalta kuitenkin edelleen alkutekijöissään – varsinkin, jos tuoton oppimista tarkastellaan äänteiden ja kirjainten ristiriitatilanteessa. Lisätutkimuksen tarve on siis kiistaton ja seuraava askel voisi olla esimerkiksi samankaltainen tutkimusasetelma suuremmalla otannalla tai jotain tiettyä, lukivaikeuteen kuuluvaa osa-aluetta painottaen.
Koehenkilöt osallistuivat tutkimukseen kahtena päivänä. Yksi tutkimuskerta koostui kahdesta harjoitus- ja nauhoitussessiosta. Tutkimuksessa koehenkilön tuli kuunnella ja toistaa epäsanoja /tʉ:ti/ ja /ty:ti/, joista ensimmäinen oli kohdeärsyke, sillä se sisältää suomen kielen puhujille vaikean vokaalin /ʉ/. Jokaisessa nauhoitussessiossa koehenkilöt toistivat kumpaakin ärsykettä 10 kertaa. Jokaisessa harjoitussessiossa molempia ärsykkeitä toistettiin 30 kertaa. Harjoitussessioiden aikana koehenkilö näki kuultujen epäsanojen lisäksi ärsykkeiden suomen kielen mukaiset ortografiset muodot
Äidinkielen mukainen ortografinen ärsyke ja auditiivinen harjoittelu eivät näyttäneet vaikuttavan lukutaidoiltaan heikompien lukijoiden vieraan kielen äänteiden tuoton oppimiseen. Oppimisvaikutusta ei siis ollut, mutta toisaalta harhaanjohtava ortografia ei myöskään esimerkiksi häirinnyt lukivaikeuksisten lasten suoriutumista. Lisäksi toisin, kuin lukivaikeuksisia henkilöitä tyypillisesti kehittyviin henkilöihin vertailevissa tutkimuksissa yleensä, lukivaikeuksisten lasten suoriutuminen ei eronnut tyypillisesti kehittyvien lasten suoriutumisesta.
Lukivaikeuksisten lasten kohdalla tutkimus on vieraan kielen äänteiden tuoton oppimisen kannalta kuitenkin edelleen alkutekijöissään – varsinkin, jos tuoton oppimista tarkastellaan äänteiden ja kirjainten ristiriitatilanteessa. Lisätutkimuksen tarve on siis kiistaton ja seuraava askel voisi olla esimerkiksi samankaltainen tutkimusasetelma suuremmalla otannalla tai jotain tiettyä, lukivaikeuteen kuuluvaa osa-aluetta painottaen.