Syyteneuvottelun soveltuminen talousrikollisuuteen erityisesti oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta
Väyrynen, Veera (2022-02-18)
Syyteneuvottelun soveltuminen talousrikollisuuteen erityisesti oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta
(18.02.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031123182
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031123182
Tiivistelmä
Syyteneuvottelu on Suomessa vuonna 2015 käyttöön otettu menettely, jossa vastaaja tunnustaa tekemänsä rikoksen ja saa sen myötä alennuksen rikosasiassa tuomittavaan rangaistukseen. Syyteneuvottelun tarkoituksena on ollut nopeuttaa rikosasioiden käsittelyä ja sitä kautta parantaa asianosaisten oikeutta joutuisaan käsittelyyn sekä vapauttaa resursseja myös muiden rikosten selvittämiseen. Menettelyn käytön on ajateltu nopeuttavan merkittävästi sekä esitutkinta-, syyteharkinta- että oikeudenkäyntivaihetta.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, soveltuuko syyteneuvotteluun usein – niin myönteisessä kuin kielteisessä kontekstissa – liitetty rikoslajityyppi, talousrikokset, tosiasiassa menettelyn käyttökohteeksi. Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat vaikutukset perustuslaissa turvatuille oikeusturvalle ja yhdenvertaisuudelle, mutta myös muita menettelyn vaikutuksia rikosjärjestelmän uskottavuudelle ja yhteiskunnalle kootaan yhteen. Aihetta lähestytään tutkielmassa kolmesta eri näkökulmasta, joita ovat syyteneuvottelun nykyinen soveltamisala, esitutkintavaiheessa tapahtuva rikoksen tunnustaminen sekä rangaistuksen määrääminen niin kutsutussa tunnustamisoikeudenkäynnissä.
Tutkielman tutkimusmetodi on lainopillinen ja oikeuspoliittinen. Tutkielmassa sekä systematisoidaan talousrikosten syyteneuvotteluun liitettyjä näkökohtia että arvioidaan menettelyn käytännön vaikutuksia yhteiskunnan tasolla. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä ovat aiheesta saatavilla oleva oikeuskirjallisuus, lainvalmisteluasiakirjat sekä oikeuskäytäntö. Tutkielmaa varten on koottu myös empiirinen aineisto, joka koostuu käräjäoikeuksissa vuosina 2015–2021 käsitellyistä tunnustamisoikeudenkäynneistä, joissa rikosnimikkeenä on jokin talousrikos. Aineistoa hyödynnetään tutkielmassa määrällisesti yhteenvetojen muodossa. Käytännön vaikutuksia arvioidaan myös viranomaisilta saatujen tietojen sekä
lähdemateriaalissa esitettyjen tilastojen kautta.
Tutkielmassa päädytään siihen lopputulokseen, ettei syyteneuvottelu sovellu ainakaan nykyisessä muodossaan talousrikoksiin. Syyteneuvotteluun liittyy merkittävän paljon erilaisia oikeusturva- ja yhdenvertaisuusongelmia etenkin talousrikosten kohdalla. Tällaisten riskien ottaminen ei vaikuta perustellulta, kun menettelyä ollaan käytetty niin vähän, ettei arvioituja joutuisuusetuja olla pystytty saavuttamaan. Erityisen ongelmallista oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden kannalta on se, että syyteneuvottelua käytetään rikosasioissa lähinnä sattumanvaraisesti sekä se, että syyttäjä ja vastaaja usein päättävät tosiasiassa rangaistusseuraamuksen keskinäisissä neuvotteluissaan.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, soveltuuko syyteneuvotteluun usein – niin myönteisessä kuin kielteisessä kontekstissa – liitetty rikoslajityyppi, talousrikokset, tosiasiassa menettelyn käyttökohteeksi. Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat vaikutukset perustuslaissa turvatuille oikeusturvalle ja yhdenvertaisuudelle, mutta myös muita menettelyn vaikutuksia rikosjärjestelmän uskottavuudelle ja yhteiskunnalle kootaan yhteen. Aihetta lähestytään tutkielmassa kolmesta eri näkökulmasta, joita ovat syyteneuvottelun nykyinen soveltamisala, esitutkintavaiheessa tapahtuva rikoksen tunnustaminen sekä rangaistuksen määrääminen niin kutsutussa tunnustamisoikeudenkäynnissä.
Tutkielman tutkimusmetodi on lainopillinen ja oikeuspoliittinen. Tutkielmassa sekä systematisoidaan talousrikosten syyteneuvotteluun liitettyjä näkökohtia että arvioidaan menettelyn käytännön vaikutuksia yhteiskunnan tasolla. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä ovat aiheesta saatavilla oleva oikeuskirjallisuus, lainvalmisteluasiakirjat sekä oikeuskäytäntö. Tutkielmaa varten on koottu myös empiirinen aineisto, joka koostuu käräjäoikeuksissa vuosina 2015–2021 käsitellyistä tunnustamisoikeudenkäynneistä, joissa rikosnimikkeenä on jokin talousrikos. Aineistoa hyödynnetään tutkielmassa määrällisesti yhteenvetojen muodossa. Käytännön vaikutuksia arvioidaan myös viranomaisilta saatujen tietojen sekä
lähdemateriaalissa esitettyjen tilastojen kautta.
Tutkielmassa päädytään siihen lopputulokseen, ettei syyteneuvottelu sovellu ainakaan nykyisessä muodossaan talousrikoksiin. Syyteneuvotteluun liittyy merkittävän paljon erilaisia oikeusturva- ja yhdenvertaisuusongelmia etenkin talousrikosten kohdalla. Tällaisten riskien ottaminen ei vaikuta perustellulta, kun menettelyä ollaan käytetty niin vähän, ettei arvioituja joutuisuusetuja olla pystytty saavuttamaan. Erityisen ongelmallista oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden kannalta on se, että syyteneuvottelua käytetään rikosasioissa lähinnä sattumanvaraisesti sekä se, että syyttäjä ja vastaaja usein päättävät tosiasiassa rangaistusseuraamuksen keskinäisissä neuvotteluissaan.