Metsäteollisuusyhtiöiden ympäristöjohtamisen käytäntöjen ja politiikkojen yhdenmukaisuus : Vertaileva tutkimus vuosituhannen vaihteen ja 2020-luvun välillä
Peron, Emilia (2022-03-03)
Metsäteollisuusyhtiöiden ympäristöjohtamisen käytäntöjen ja politiikkojen yhdenmukaisuus : Vertaileva tutkimus vuosituhannen vaihteen ja 2020-luvun välillä
(03.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031723933
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031723933
Tiivistelmä
Ympäristövastuun rooli on noussut viimeisten noin kolmen vuosikymmenen aikana keskeiseen rooliin liiketoiminnan näkökulmasta. Samaan aikaan, kun organisaatiot pyrkivät säilyttämään kilpailuasemansa komplekseissa toimintaympäristöissään, asettavat entistä ympäristötietoisemmat sidosryhmät organisaatioille institutionaalisia paineita toimia ympäristöystävällisemmin. Organisaatioiden legitiimiys onkin yhä enenevässä määrin riippuvainen myös ei-taloudellisista toimista.
Ristiriitaisinakin näyttäytyvät sidosryhmävaatimukset asettavat organisaatiot kuitenkin toisinaan tilanteeseen, jossa niiden legitiimiyden ylläpitäminen voi olla haasteellista. Sidosryhmien käsitystä organisaatiosta ohjaillaankin mielikuvien johtamisen kautta tyypillisesti niin konkreettisin kuin symbolisinkin keinoin: toisinaan organisaatiot siis toteuttavat lupauksensa, mutta ajoittain lupauksia tehdään myös vain näön vuoksi. Ympäristöarvojen merkityksen kasvun myötä liiketoiminnassa onkin törmätty entistä useammin viherpesuun eli lunastamattomiin ympäristölupauksiin, kun organisaatiot kilpailevat säilyttääkseen asemansa.
Toisaalta viherpesun yleistyminen ja siitä kiinnijäämisen aikaansaamat mainehaitat ovat saaneet osan organisaatioista varovaisiksi. Huomiota onkin alettu kiinnittämään myös viherpesun vastakohtaan – omien ympäristötoimien vähättelyyn –, jossa organisaatiot todellisuudessa tekevät paljon laaja-alaisempia ympäristöjohtamisen toimia kuin ne antavat sidosryhmilleen ymmärtää. Ensisijaisesti vähättely onkin yhdistetty juuri tekopyhäksi leimautumisen pelkoon ja tätä kautta legitiimiyden heikkenemiseen.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin organisaatioiden ympäristöjohtamisen käytäntöjen ja politiikkojen yhdenmukaisuuden astetta sekä tämän yhdenmukaisuuden vaikutusta organisaatioiden legitiimiyden tasoon kahtena eri ajanhetkenä kansainvälisten metsäteollisuusyhtiöiden kontekstissa. Tulosten perusteella viherpesun voitiin nähdä yleistyneen kohdejoukossa, mutta samalla viherpesun kautta saavutettiin myös entistä vähemmän legitiimiyttä. Vähättely vastaavasti oli vähentynyt tarkastelujaksolla, mutta vähättelyn ei myöskään nähty suoraan liittyvän tekopyhäksi leimautumisen pelkoon, vaan ennemminkin kirjallisuudessa vähemmälle huomiolle jääneisiin syihin. Lisäksi legitiimiyden tasoissa havaittiin muutoksia, joista keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, ettei legitiimiyttä 2020-luvulla saavutettu enää tietyn toimintatavan kautta: korkeaa legitiimiyttä esiintyi niin viherpesevissä, vähättelevissä kuin lupauksensa lunastavissakin yhtiöissä.
Ristiriitaisinakin näyttäytyvät sidosryhmävaatimukset asettavat organisaatiot kuitenkin toisinaan tilanteeseen, jossa niiden legitiimiyden ylläpitäminen voi olla haasteellista. Sidosryhmien käsitystä organisaatiosta ohjaillaankin mielikuvien johtamisen kautta tyypillisesti niin konkreettisin kuin symbolisinkin keinoin: toisinaan organisaatiot siis toteuttavat lupauksensa, mutta ajoittain lupauksia tehdään myös vain näön vuoksi. Ympäristöarvojen merkityksen kasvun myötä liiketoiminnassa onkin törmätty entistä useammin viherpesuun eli lunastamattomiin ympäristölupauksiin, kun organisaatiot kilpailevat säilyttääkseen asemansa.
Toisaalta viherpesun yleistyminen ja siitä kiinnijäämisen aikaansaamat mainehaitat ovat saaneet osan organisaatioista varovaisiksi. Huomiota onkin alettu kiinnittämään myös viherpesun vastakohtaan – omien ympäristötoimien vähättelyyn –, jossa organisaatiot todellisuudessa tekevät paljon laaja-alaisempia ympäristöjohtamisen toimia kuin ne antavat sidosryhmilleen ymmärtää. Ensisijaisesti vähättely onkin yhdistetty juuri tekopyhäksi leimautumisen pelkoon ja tätä kautta legitiimiyden heikkenemiseen.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin organisaatioiden ympäristöjohtamisen käytäntöjen ja politiikkojen yhdenmukaisuuden astetta sekä tämän yhdenmukaisuuden vaikutusta organisaatioiden legitiimiyden tasoon kahtena eri ajanhetkenä kansainvälisten metsäteollisuusyhtiöiden kontekstissa. Tulosten perusteella viherpesun voitiin nähdä yleistyneen kohdejoukossa, mutta samalla viherpesun kautta saavutettiin myös entistä vähemmän legitiimiyttä. Vähättely vastaavasti oli vähentynyt tarkastelujaksolla, mutta vähättelyn ei myöskään nähty suoraan liittyvän tekopyhäksi leimautumisen pelkoon, vaan ennemminkin kirjallisuudessa vähemmälle huomiolle jääneisiin syihin. Lisäksi legitiimiyden tasoissa havaittiin muutoksia, joista keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, ettei legitiimiyttä 2020-luvulla saavutettu enää tietyn toimintatavan kautta: korkeaa legitiimiyttä esiintyi niin viherpesevissä, vähättelevissä kuin lupauksensa lunastavissakin yhtiöissä.