Yhdeksäsluokkalaisten liikuntakäsitykset ja suhtautuminen liikuntaan

Abstract

Harva nuori täyttää liikuntasuositukset. Yksilöiden liikuntaa kohtaa muodostuneen suhteen tarkempi ja syvempi ymmärrys voisi auttaa lasten ja nuorten liikkumisen lisäämisessä. Tämän tutkimuksen avulla selvitettiin, minkälainen yläkouluikäisten suhtautuminen liikuntaan on. Yksilön suhtautumista liikuntaan tässä tutkimuksessa selitetään henkilön liikuntasuhteen avulla. Liikuntasuhteen lisäksi tässä tutkimuksessa tarkasteluun on otettu mukaan liikuntakäsitys eli se, miten sana liikunta ymmärretään sekä tulevaisuuden näkemykset omasta liikuntakäyttäytymisestä. Tutkimuksessa tutkittiin yhdeksäsluokkalaisia oppilaita (n=34) kahdesta varsinaissuomalaisesta koulusta ja kolmesta eri opetusryhmästä. Osallistujista noin 79 prosenttia oli tyttöjä ja noin 18 prosenttia oli poikia ja loput ilmoittivat sukupuolekseen ”muu”. Osallistujat olivat yhdeksäsluokkalaisia. Tutkittavien ikä valittiin sen perusteella, että nuorille on usein jo ehtinyt syntyä käsitys itsestä liikkujana. Se on myös kriittinen ikä liikunnan määrän laskun ja istumisen määrän kasvun suhteen. Tutkittavien valintaan vaikutti myös se, että tutkittavien oli pystyttävä ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kahden eri kirjallisen tuotoksen, miellekartan sekä kirjoitelman, avulla. Yhdeksäsluokkalaisten käsitykset liikunnasta olivat monipuoliset. Oppilaat liittivät liikunnan terveellisiin elämäntapoihin ja hyvinvointiin. Omakohtaiseen liikuntaan vastaajat liittivät useimmiten ulkoilun ja lenkkeilyn, salibandy ja lihaskuntoharjoittelu sekä hyöty- ja arkiliikunta. Liikunnan seuraaminen tapahtui oppilaiden vastausten perusteella sekä eri tiedotuskanavien kautta että paikan päällä, ja seuratuimmat lajit olivat jääkiekko ja jalkapallo. Liikunnan tuottamisessa nousi esiin vain kaksi eri teemaa, jotka olivat kaverin tai perheenjäsenen pyytäminen sekä ryhmän ohjaaminen. Kun oppilailta kysyttiin liikunnan merkitysten kuluttamisesta, se käsitettiin vain rahan tai materian kuluttamisena. Yhdeksäsluokkalaisten joukosta löytyi sekä tavoitteellisesti liikuntaa harrastavia että sellaisia, jotka eivät välittäneet liikkumisesta. He harrastivat liikuntaa sekä seurassa että omatoimisesti. Tässä tutkimuksessa monessa vastauksessa painotettiin liikunnan merkitystä stressin purkamisessa ja mielen virkistämisessä, kun taas kilpailullisuudella ei ollut suurta merkitystä. Kirjoitelmien perusteella lähes kaikki vastaajat näkivät itsensä liikkuvan tulevaisuudessa jotenkin. Tutkimuksen tulokset antavat tietoa oppilaiden suhteesta liikuntaan, heidän liikuntakäsityksistään ja -tottumuksistaan. Tulosten avulla saadaan lisää tietoa ja ymmärrystä sekä erilaisista nuorista liikkujista että sellaisista nuorista, jotka eivät liiku tai pidä liikunnasta. Yksi tärkeimmistä tutkimuksen tuloksista oli sen ymmärtäminen, että oppilaat tietävät liikunnan hyödyt ja tärkeyden sekä haluavat kaikki pohjimmiltaan liikkua, mutta kaikilla tämä ei ulotu tämän hetken käytäntöön asti.