5.-luokkalaisten kaveriverkostot : Egokeskeinen verkostonäkökulma oppilaiden sosiaaliseen osallistumiseen ja koettuun yksinäisyyteen
Keskitalo, Riina (2022-02-11)
5.-luokkalaisten kaveriverkostot : Egokeskeinen verkostonäkökulma oppilaiden sosiaaliseen osallistumiseen ja koettuun yksinäisyyteen
(11.02.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031723921
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031723921
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia viiden eteläsuomalaisen alakoulun 5. luokkalaisten egokeskeiset kaveriverkostorakenteet ovat. Tutkimuksessa tarkastellaan, onko sukupuolella tai vastavuoroisten ystävyyssuhteiden määrällä yhteyksiä näihin rakenteisiin. Toisena tavoitteena on selvittää, miten erilaiset egokeskeiset kaveriverkostot ovat yhteydessä sosiaaliseen osallistumiseen ja koettuun yksinäisyyteen. Lisäksi tutkitaan, miten sukupuoli ja vastavuoroisten ystävyyssuhteiden sekä kaverien määrä ovat yhteydessä edellä mainittuihin muuttujiin.
Kyseessä oleva tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena, jossa tarkasteltiin useisiin havaintoyksiköihin kohdistunutta yhtä ja ainoaa mittauskertaa. Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty Kasvava mieli -tutkimushankkeen tutkijoiden toimesta syksyllä 2019. Tietoa luokan sisällä vallinneista sosiaalisista rakenteista ja kaveriverkostoista kerättiin käyttämällä sosiaalista verkostoanalyysiä. Tietoa oppilaiden sosiaalisesta osallistumisesta ja koetusta yksinäisyydestä kerättiin puolestaan kvantitatiivisella kyselytutkimuslomakkeella.
Tutkimuksen tulosten perusteella 5.-luokkalaisen sosiaalisessa verkostossa on tyypillisesti kolmesta viiteen muuta lasta. Verkoston koon ja tiheyden mukaan aineistosta muodostui neljä erilaista egokeskeistä kaveriverkostorakennetta. Tutkimuksen tulosten mukaan sukupuoli ja kaverien sekä vastavuoroisten ystävyyssuhteiden määrä ovat merkitseviä asioita näihin verkostoihin sijoittumisessa. Kaveriverkostorakenteella tai kaverien ja vastavuoroisten ystävyyssuhteiden määrällä ei havaittu yhteyttä oppilaan sosiaaliseen osallistumiseen. Kaveriverkostorakenteella tai sukupuolella ei myöskään havaittu merkitsevää yhteyttä oppilaan kokemaan yksinäisyyteen. Kaverien ja vastavuoroisten ystävyyssuhteiden määrällä on kuitenkin tilastollisesti merkitsevä yhteys lapsen kokeman yksinäisyyden kanssa.
Tutkimuksen tulosten perusteella tytöt ja pojat sijoittuvat erilaisiin kaveriverkostoihin. Tuloksia tarkastelemalla voidaankin pohtia, miksi eri sukupuolet sijoittuvat erilaisiin kaveriverkostoihin. Sukupuolten on osoitettu asettavan erilaisia sosiaalisia tavoitteita, jolloin voidaan miettiä, onko näillä sosiaalisilla tavoitteilla jonkinlaista yhteyttä eri kaveriverkostoihin sijoittumisessa. Oppilaan sosiaalisen verkoston yhteyttä sosiaalisen osallistumisen taitoihin ei kuitenkaan voida tutkimuksen aineiston valossa osoittaa, vaikka vertaisten kanssa käymät vuorovaikutustilanteet näyttäisivät näitä parantavan. Koulutasolla on kuitenkin ensisijaisen tärkeää kiinnittää huomiota kaikkien oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseen ja mahdollistaa kaikille positiivisia vertaisvuorovaikutustilanteita.
Kyseessä oleva tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena, jossa tarkasteltiin useisiin havaintoyksiköihin kohdistunutta yhtä ja ainoaa mittauskertaa. Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty Kasvava mieli -tutkimushankkeen tutkijoiden toimesta syksyllä 2019. Tietoa luokan sisällä vallinneista sosiaalisista rakenteista ja kaveriverkostoista kerättiin käyttämällä sosiaalista verkostoanalyysiä. Tietoa oppilaiden sosiaalisesta osallistumisesta ja koetusta yksinäisyydestä kerättiin puolestaan kvantitatiivisella kyselytutkimuslomakkeella.
Tutkimuksen tulosten perusteella 5.-luokkalaisen sosiaalisessa verkostossa on tyypillisesti kolmesta viiteen muuta lasta. Verkoston koon ja tiheyden mukaan aineistosta muodostui neljä erilaista egokeskeistä kaveriverkostorakennetta. Tutkimuksen tulosten mukaan sukupuoli ja kaverien sekä vastavuoroisten ystävyyssuhteiden määrä ovat merkitseviä asioita näihin verkostoihin sijoittumisessa. Kaveriverkostorakenteella tai kaverien ja vastavuoroisten ystävyyssuhteiden määrällä ei havaittu yhteyttä oppilaan sosiaaliseen osallistumiseen. Kaveriverkostorakenteella tai sukupuolella ei myöskään havaittu merkitsevää yhteyttä oppilaan kokemaan yksinäisyyteen. Kaverien ja vastavuoroisten ystävyyssuhteiden määrällä on kuitenkin tilastollisesti merkitsevä yhteys lapsen kokeman yksinäisyyden kanssa.
Tutkimuksen tulosten perusteella tytöt ja pojat sijoittuvat erilaisiin kaveriverkostoihin. Tuloksia tarkastelemalla voidaankin pohtia, miksi eri sukupuolet sijoittuvat erilaisiin kaveriverkostoihin. Sukupuolten on osoitettu asettavan erilaisia sosiaalisia tavoitteita, jolloin voidaan miettiä, onko näillä sosiaalisilla tavoitteilla jonkinlaista yhteyttä eri kaveriverkostoihin sijoittumisessa. Oppilaan sosiaalisen verkoston yhteyttä sosiaalisen osallistumisen taitoihin ei kuitenkaan voida tutkimuksen aineiston valossa osoittaa, vaikka vertaisten kanssa käymät vuorovaikutustilanteet näyttäisivät näitä parantavan. Koulutasolla on kuitenkin ensisijaisen tärkeää kiinnittää huomiota kaikkien oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseen ja mahdollistaa kaikille positiivisia vertaisvuorovaikutustilanteita.