Aleksityymisten piirteiden yhteys depressio-oireiden pysyvyyteen
Rantanen, Katariina (2022-03-15)
Aleksityymisten piirteiden yhteys depressio-oireiden pysyvyyteen
(15.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032324731
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032324731
Tiivistelmä
Aleksitymialla tarkoitetaan persoonallisuuden piirteistöä, johon liittyy heikentynyt kyky tunnistaa ja ilmaista tunteita, vähäinen mielikuvitus sekä taipumus ulkokohtaiseen ajatteluun. Aleksitymian ajatellaan käyttäytyvän persoonallisuuspiirteen tavoin eli sen stabiliteetti on varsin hyvä. Aleksitymiaa esiintyy noin 10 %:lla aikuisväestössä, ja se on miehillä yleisempää kuin naisilla. Aleksitymia on liitetty laajasti erilaisiin mielenterveyden häiriöihin, kuten masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin. Lisäksi aleksitymialla on yhteys somaattisiin ongelmiin ja sairauksiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aleksityymisten piirteiden yhteyttä depressio-oireiden pysyvyyteen.
Tämän tutkimuksen aineistona käytetään FinnBrain-tutkimushankkeessa kerättyä tutkimusaineistoa, johon on rekrytoituna vuosina 2011-2015 yli 3800 perhettä äidin ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Tutkittavien 5-vuotisseurannat on toteutettu vuosina 2016-2020. Tutkimuksessa käytettävä aineisto sisältää ne äidit (n = 1292) ja isät (n = 725), joista on käytettävissä sekä 20-kohtaisella Toronto Alexithymia Scale (TAS-20) -itsearviointimittarilla saatu tieto tutkittavan aleksityymisyydestä että Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) -mittarilla arvioitu tieto depressio-oireista kahdesta aikapisteestä: kuusi kuukautta ja viisi vuotta synnytyksen jälkeen. Tutkimuksessa aineisto jaettiin kolmeen ryhmään TAS-20-pistemäärän perusteella (matala, kohtalainen ja korkea aleksitymia) sekä kahteen ryhmään EPDS-pisteiden perusteella (todennäköinen masennus ja ei masennusta). Tutkittavista huomioimme taustamuuttujina iän, sukupuolen sekä äitien koulutus- ja tulotason.
Tutkimuksessa havaittiin aleksitymian olevan yhteydessä depressio-oireiden pysyvyyteen. Aleksitymian ja myöhemmän masennuksen välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys sekä äideillä (p = 0,001) että isillä (p < 0,001). Korkean aleksitymian esiintyvyys oli isillä korkeampi äiteihin verrattuna sekä ensimmäisessä (2,7 % vs. 5,7 %) että toisessa aikapisteessä (3,3 % vs. 5,2 %). Kohtalaiseen ja korkeaan aleksitymiaryhmään kuuluvien äitien koulutus oli keskimäärin alhaisempi kuin matalaan aleksitymiaryhmään kuuluvilla äideillä (p < 0,001).
Löydökset korostavat aleksitymian ja masennuksen välistä yhteyttä, mutta jatkossa tarvitaan lisätutkimuksia aleksitymian ja masennuksen syy-seuraussuhteen selvittämiseksi.
Tämän tutkimuksen aineistona käytetään FinnBrain-tutkimushankkeessa kerättyä tutkimusaineistoa, johon on rekrytoituna vuosina 2011-2015 yli 3800 perhettä äidin ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Tutkittavien 5-vuotisseurannat on toteutettu vuosina 2016-2020. Tutkimuksessa käytettävä aineisto sisältää ne äidit (n = 1292) ja isät (n = 725), joista on käytettävissä sekä 20-kohtaisella Toronto Alexithymia Scale (TAS-20) -itsearviointimittarilla saatu tieto tutkittavan aleksityymisyydestä että Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) -mittarilla arvioitu tieto depressio-oireista kahdesta aikapisteestä: kuusi kuukautta ja viisi vuotta synnytyksen jälkeen. Tutkimuksessa aineisto jaettiin kolmeen ryhmään TAS-20-pistemäärän perusteella (matala, kohtalainen ja korkea aleksitymia) sekä kahteen ryhmään EPDS-pisteiden perusteella (todennäköinen masennus ja ei masennusta). Tutkittavista huomioimme taustamuuttujina iän, sukupuolen sekä äitien koulutus- ja tulotason.
Tutkimuksessa havaittiin aleksitymian olevan yhteydessä depressio-oireiden pysyvyyteen. Aleksitymian ja myöhemmän masennuksen välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys sekä äideillä (p = 0,001) että isillä (p < 0,001). Korkean aleksitymian esiintyvyys oli isillä korkeampi äiteihin verrattuna sekä ensimmäisessä (2,7 % vs. 5,7 %) että toisessa aikapisteessä (3,3 % vs. 5,2 %). Kohtalaiseen ja korkeaan aleksitymiaryhmään kuuluvien äitien koulutus oli keskimäärin alhaisempi kuin matalaan aleksitymiaryhmään kuuluvilla äideillä (p < 0,001).
Löydökset korostavat aleksitymian ja masennuksen välistä yhteyttä, mutta jatkossa tarvitaan lisätutkimuksia aleksitymian ja masennuksen syy-seuraussuhteen selvittämiseksi.