Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä aineisto 
  •   Etusivu
  • 1. Kirjat ja opinnäytteet
  • Pro gradu -tutkielmat ja diplomityöt sekä syventävien opintojen opinnäytetyöt (kokotekstit)
  • Näytä aineisto
  •   Etusivu
  • 1. Kirjat ja opinnäytteet
  • Pro gradu -tutkielmat ja diplomityöt sekä syventävien opintojen opinnäytetyöt (kokotekstit)
  • Näytä aineisto
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Potilaan fyysinen rajoittaminen tehohoidossa

Pitkänen, Martina (2022-02-22)

Potilaan fyysinen rajoittaminen tehohoidossa

Pitkänen, Martina
(22.02.2022)
Katso/Avaa
Pitkanen_Martina_opinnayte.pdf (1.570Mb)
Lataukset: 

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032425002
Tiivistelmä
Tehohoidossa potilaiden fyysisellä rajoittamisella pyritään yleisimmin estämään kriittisten
hoitovälineiden irtoaminen. Tehohoidossa fyysinen rajoittaminen on tyypillisesti käsien kiinni
sitomista ja kohdistuu erityisesti levottomiin ja kajoavassa hengityslaitehoidossa oleviin
potilaisiin. Fyysisen rajoittamisen käyttäminen saattaa heikentää tehohoidon laatua, koska se
pahentaa levottomuutta, lisää lääkkeellistä rajoittamista ja saattaa aiheuttaa potilaalle hoidon
aikaisen traumaattisen kokemuksen. Myös rajoitusvälineiden teho estää hoitovälineiden irtoamista
on tutkimusnäytön valossa kyseenalainen.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata potilaiden fyysistä rajoittamista Suomessa
aikuisten tehohoidossa ja tehohoitajien asenteita rajoittamista kohtaan. Tutkimus toteutettiin
tammi-maaliskuussa 2021 tehohoitajille kohdennetulla kyselyllä, joka lähetettiin Suomen
Tehohoitoyhdistyksen hoitajajäsenille. Kyselyssä asenteiden mittaamiseen käytettiin tehohoitoon
muokattua versiota Maastricht Attitude Questionnaire -asennetestistä (MAQ, ©Bleijlevens,
Wagner, Capezuti & Hamers 2012). Asennetestin viisiportaisessa Likertin asteikossa arvo 1
osoittaa kielteistä asennetta fyysistä rajoittamista kohtaan ja arvo 5 sallivaa asennetta.
Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Kyselyyn vastasi 149 tehohoitajaa (vastausprosentti 26.5). Fyysisen rajoittamisen yleisyydessä
ilmeni huomattavia eroja vastaajien työyksiköiden välillä. Tehohoitajista 46 % arvioi potilaiden
fyysistä rajoittamista esiintyvän heidän työyksikössään päivittäin tai useita kertoja viikossa ja 41
% arvioi sitä esiintyvän korkeintaan kahdesti kuukaudessa tai harvemmin. Potilaiden rajoittaminen
oli hieman harvinaisempaa niiden vastaajien yksiköissä, joissa potilaiden fyysiseen rajoittamiseen
oli lääkärin kirjallinen lupa (p=0.005).
Tehohoitajien asenteen keskiarvo fyysistä rajoittamista kohtaan oli 3.31 (kh 0.51). Asenteiden ja
rajoittamisen toteuttamisen välillä todettiin yhteys (rs = -0.23, p = 0.004). Erityisesti fyysisen
rajoittamisen syitä painottavat asenteet olivat yhteydessä rajoittamisen toteuttamiseen (rs = -0.42,
p < 0.001). Tehohoitajat, joilla oli lisäksi tiedekorkeakoulu-, YAMK- tai erikoissairaanhoitajan
tutkinto, asennoituivat negatiivisemmin potilaiden fyysiseen rajoittamiseen.
Tehohoitajille tulisi tarjota koulutusta fyysisen rajoittamisen riskeistä ja seurauksista sekä
vaihtoehtoisista keinoista ja pyrkiä siten vaikuttamaan asenteisiin ja valmiuksiin käyttää muita
menetelmiä. Tässä tutkimuksessa esiin tulleet rajoittamiselle vaihtoehtoiset keinot olivat
monipuolisia hoitotyön keinoja, joilla pyrittiin muutoin kuin pakkokeinoin, huolehtimaan
hoitovälineiden pysymisestä ja levottomuuden ehkäisemisestä. Koska vaihtoehtoisia hoitotyön
keinoja toteuttamalla pystytään vähentämään fyysistä rajoittamista, on rajoittamisen esiintyminen
tehohoidossa hoitotyön laatutietoa. Vertailutietoa rajoittamisen yleisyydestä tehohoidon
yksiköissä voi käyttää hoidon laadun parantamiseen ja tiedolla johtamiseen.
 
The most common reason for physically restraining patients in critical care is to prevent the
detachment of critical medical devices. Physical restraint in critical care typically involves
restraining the upper limbs, especially with restless and mechanically ventilated patients.
However, physical restraint may impair the quality of care because it exacerbates anxiety,
increases chemical restraining and may cause a traumatic experience for patient. Furthermore, the
scientific evidence is questionable for how effective the restraining devices are in preventing the
detachment of the treatment devices.
This master's thesis aims to describe physical restraint use with adult critical care patients in
Finland and the attitudes of critical care nurses to physical restraints. The study was conducted
with a questionnaire for critical care nurses sent to the nursing members of the Finnish Critical
Care Association in January-March 2021. For attitude measurement, the study used a version of
the Maastricht Attitude Questionnaire (MAQ, ©Bleijlevens, Wagner, Capezuti & Hamers 2012)
that was modified for critical care. In a five-point Likert scale, score 1 indicates a negative attitude
for using physical restraint and a score of 5 indicates a positive attitude. The research data were
analyzed by using statistical methods.
149 critical care nurses responded to the questionnaire (response rate 26.5). The prevalence of
physical restraining considerably varied based on the work units of the respondents. 46 % of
critical care nurses estimated that physical restraint occurs in their unit daily or several times a
week and 41 % estimated that it occurs no more than twice a month or less. Physical restriction of
patients was slightly less common in medical teams in which a physician’s written permission for
the restraint was used (p = 0.005).
The average score in the nurses’ attitude measurement for physical restraint was 3.31 (SD = 0.51).
A connection was discovered between attitudes and executing physical restraint (rs = -0.23, p =
0.004). Particularly more positive attitudes regarding the reasons of restraint use were related to
physical restraint (rs = -0.42, p <0.001). The nurses with a higher academic degree were more
negative about physically restraining patients.
Critical care nurses should be provided training on the risks and consequences of physical restraint
as well as information about alternative methods. The training would intend to influence attitudes
and promote the readiness to use other methods. Alternatives to physical restraint in this thesis
were versatile non-coercive methods that aimed to prevent detachment of the treatment devices
and restlessness of patients. Therefore, the occurrence of physical restraint in critical care is a
nursing-sensitive quality indicator. Comparative data on its prevalence in critical care units can be
used to improve the quality of care and promote data-driven leadership.
 
Kokoelmat
  • Pro gradu -tutkielmat ja diplomityöt sekä syventävien opintojen opinnäytetyöt (kokotekstit) [9076]

Turun yliopiston kirjasto | Turun yliopisto
julkaisut@utu.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste
 

 

Tämä kokoelma

JulkaisuajatTekijätNimekkeetAsiasanatTiedekuntaLaitosOppiaineYhteisöt ja kokoelmat

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy

Turun yliopiston kirjasto | Turun yliopisto
julkaisut@utu.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste