Psykiatrinen samanaikaissairastavuus psykoosisairauksissa

Abstract

Psykoosit ovat vaikeita mielenterveydenhäiriöitä, johon liittyy laaja-alaista, usein kroonista oireilua, kuten todellisuudentajun häiriintymistä ja kognitiivisia puutosoireita. Psykoosisairauden ohella potilaalla voi olla todettavissa myös muita psykiatrisia oireita, joiden perusteella voidaan diagnosoida esimerkiksi samanaikainen mielialahäiriö tai ahdistuneisuushäiriö. Vaikka psykoosisairauksien hoidossa ei ole aiemmin usein huomioitu samanaikaissairauksia, niillä on merkitystä psykoosin taudinkulun ja ennusteen kannalta. Tässä tutkimuksessa käytettiin VAMI-tutkimuksen aineistoa, jossa oli SCID-haastattelun avulla selvitetty 118 ensipsykoosipotilaalta, minkä muiden akselin I diagnoosien DSM-IV-kriteerit täyttyivät. Useita elämänaikaisia sairauksia oli todettavissa yli puolella potilaista. Eniten oli mielialahäiriöitä, joita oli esiintynyt elinaikana 55.9% ja viimeisen kuukauden aikana 30.5% potilaista, toiseksi eniten ahdistuneisuushäiriöitä, joita oli 47.5% elinaikana ja 40.7% viimeisen kuukauden aikana. Myös ei-affektiivisten eli skitsofreniaryhmän psykoosia sairastavien ja affektiivisten eli tyypin I kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai psykoottistason masennusta sairastavia potilaita tarkasteltiin erikseen, eikä ryhmien välillä ollut merkittäviä eroja lukuunottamatta sitä, että luonnollisesti affektiivista psykoosia sairastavilla oli todettavissa useammin mielialahäiriö. Ei-affektiivista psykoosia sairasstavilla oli myös usein ollut elämänsä aikana jokin mielialahäiriö (38.8%), mutta harvemmin viimeisen kuukauden aikana (9.4%). Demografisia eroja samanaikaissairastavien ja vain yhden diagnoosin saavien kanssa ei havaittu. Samanaikaissairastavuus on kuitenkin yleistä ja tulisi huomioida psykoosipotilaita diagnosoitaessa.