Aivojen konnektiivisuus psykoosisairauksissa: Diffuusiotensorikuvauksen soveltaminen psykoositutkimukseen
Iltanen, Veera (2022-03-09)
Aivojen konnektiivisuus psykoosisairauksissa: Diffuusiotensorikuvauksen soveltaminen psykoositutkimukseen
(09.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032424912
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032424912
Tiivistelmä
Psykoosisairauksiin tiedetään liittyvän aivojen konnektiivisuuden häiriöitä, mutta häiriöiden tarkemmasta luonteesta ja vaikuttavista tekijöistä tarvitaan lisää tutkittua tietoa. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa esitellään, minkälaista tutkittua näyttöä on saatu tähän mennessä psykoosipotilaiden aivojen valkean aineen muutoksista, ja minkä tyyppisiä konnektiivisuuden häiriöitä ajatellaan olevan sairauksien taustalla. Katsauksen lähteinä keskityttiin käyttämään PubMed-tietokannasta haettuja viimeisimpiä tutkimuksia, meta-analyysejä ja katsauksia psykoosipotilaiden diffuusiotensorikuvaus (DTI)-löydöksistä. Lisäksi lähteinä on hyödynnetty aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
Empiirisen osan tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla keskenään aineistomme affektiivista psykoosia sairastavien potilaiden (AP, affective psychosis, n = 23), ei-affektiivista psykoosia (skitsofrenia-spektri) sairastavien potilaiden (NAP, non affective psychosis, n = 53) ja väestöverrokkien (n = 88) valkean aineen muutoksia aivokurkiaisen eli corpus callosumin alueella. Tutkimuksessa käytettiin diffuusiotensorikuvantamisesta saatavaa dataa, jota käsiteltiin ENIGMA-DTI-protokollan menetelmän mukaisesti. Saaduista DTI-parametreista analysoitiin FA-arvoja (fraktionaalinen anisotropia), joiden selittävinä muuttujina käytettiin sukupuolta, ikää, ryhmää ja käytettyä analyysitapaa.
Ainoastaan AP-ryhmällä havaittiin parittaisissa Wilcoxonin testeissä olevan tilastollisesti merkitsevästi pienemmät FA-arvot corpus callosumissa kontrolliryhmään verrattaessa. Tämä löydös ei kuitenkaan säilynyt monivertailukorjauksen jälkeen. Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa corpus callosumin FA-arvoissa AP-ryhmän ja NAP-ryhmän tai NAP-ryhmän ja väestöverrokkien välillä. Havaitsimme kuitenkin suuntaa-antavan eron kolmen ryhmän välillä siten, että AP- ja NAP-ryhmien FA-arvot olivat kontrolliryhmien FA-arvoja pienemmät. Tutkimuksen ryhmien väliset FA-arvojen erot olivat samansuuntaisia aikaisempien psykoosiaineistojen tutkimustulosten kanssa. Jatkoanalyyseissä tullaan tutkimaan aivojen radastomuutosten yhteyttä potilaiden sairauden kulkuun ja kliiniseen oirekuvaan.
Empiirisen osan tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla keskenään aineistomme affektiivista psykoosia sairastavien potilaiden (AP, affective psychosis, n = 23), ei-affektiivista psykoosia (skitsofrenia-spektri) sairastavien potilaiden (NAP, non affective psychosis, n = 53) ja väestöverrokkien (n = 88) valkean aineen muutoksia aivokurkiaisen eli corpus callosumin alueella. Tutkimuksessa käytettiin diffuusiotensorikuvantamisesta saatavaa dataa, jota käsiteltiin ENIGMA-DTI-protokollan menetelmän mukaisesti. Saaduista DTI-parametreista analysoitiin FA-arvoja (fraktionaalinen anisotropia), joiden selittävinä muuttujina käytettiin sukupuolta, ikää, ryhmää ja käytettyä analyysitapaa.
Ainoastaan AP-ryhmällä havaittiin parittaisissa Wilcoxonin testeissä olevan tilastollisesti merkitsevästi pienemmät FA-arvot corpus callosumissa kontrolliryhmään verrattaessa. Tämä löydös ei kuitenkaan säilynyt monivertailukorjauksen jälkeen. Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa corpus callosumin FA-arvoissa AP-ryhmän ja NAP-ryhmän tai NAP-ryhmän ja väestöverrokkien välillä. Havaitsimme kuitenkin suuntaa-antavan eron kolmen ryhmän välillä siten, että AP- ja NAP-ryhmien FA-arvot olivat kontrolliryhmien FA-arvoja pienemmät. Tutkimuksen ryhmien väliset FA-arvojen erot olivat samansuuntaisia aikaisempien psykoosiaineistojen tutkimustulosten kanssa. Jatkoanalyyseissä tullaan tutkimaan aivojen radastomuutosten yhteyttä potilaiden sairauden kulkuun ja kliiniseen oirekuvaan.