Painon sekä rasva- ja sokeriarvojen muutokset tenofoviirialafenamidia ja integraasiestäjää saavilla HIV-potilailla varsinaissuomalaisessa potilasaineistossa
742.52 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset285
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu tenofoviirialfenamidin nostavan painoa ja huonontavan rasva- ja sokeriarvoja erityisesti käytettynä yhdessä tiettyjen integraasiestäjien kanssa. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko aikaisemmissa tutkimuksissa havaitut yhteydet todettavissa varsinaissuomalaisessa potilasaineistossa.
Tutkimuksen aineisto koostui varsinaissuomalaisista HIV-potilaista, jotka siirtyivät TAF- pohjaiseen lääkitykseen yhdistettynä raltegraviiriin, dolutegraviiriin tai biktegraviiriin. Osalla potilaista edeltävä lääkitys sisälsi intrgraasiestäjän ja TDF:n, mutta tutkimukseen hyväksyttiin lääkevaihto myös muista lääkekombinaatioista. Potilaat kerättiin BCB Medical Oy:n potilasrekisteristä, jonne on kerätty tiedot alueemme 205 HIV-potilaasta. Muuten tutkimusaineiston keräämiseen hyödynnettiin TYKS:n potilastietojärjestelmiä ja potilaiden painon, BMI:n sekä rasva- ja sokeriarvojen muutoksia seurattiin kahden vuoden ajan lääkevaihdon jälkeen.
Lopullinen potilasaineisto koostui 54 potilaasta, joista 36 (67 %) oli miehiä. Potilaiden keski-ikä oli 55 vuotta. Painossa tai BMI:ssä ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta seuranta-aikana. Raltegraviiria saaneessa ryhmässä TDF:n vaihto TAF:iin johti tilastollisesti merkitsevään nousuun kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolissa ja HDL- kolesterolissa. Dolutegraviiria saaneessa ryhmässä TDF:n vaihto TAF:iin johti vain LDL- kolesterolin nousuun. Dyslipidemian osuus koko potilasaineistossa kasvoi seuranta- aikana 48 %:sta 67 %:iin (P<0,01). Lisäksi pitkäaikaissokeri (Hb-A1c) nousi koko potilasaineistossa kahden vuoden aikana keskimäärin 3,4 mmol/l (P<0,001).
TAF-pohjaiseen lääkitykseen siirtyminen huononsi rasva- ja sokeriarvoja sekä lisäsi dyslipidemian esiintyvyyttä, kun käytössä oli myös joko dolutegraviiri, raltegraviiri tai biktegraviiri.