"Susta tulee hyvä mieli kun sä hymyilet" : Varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä mielen hyvinvoinnin edistämisestä varhaiskasvatuksessa
Mäkipää, Sofia; Mäkkylä, Henna (2022-02-24)
"Susta tulee hyvä mieli kun sä hymyilet" : Varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä mielen hyvinvoinnin edistämisestä varhaiskasvatuksessa
Mäkipää, Sofia
Mäkkylä, Henna
(24.02.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032925824
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032925824
Tiivistelmä
Hyvinvoinnin kokonaisvaltaista tukemista pidetään tärkeänä päämääränä opetuksessa ja kasvatuksessa. Mielen hyvinvointi on olennainen osa yksilön kokonaisvaltaista terveyttä ja siihen liittyvä ymmärrys nähdään nykytutkimuksen valossa myös varhaiskasvatuksen ammattilaisen välttämättömänä taitona ja laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytyksenä. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä oli valmiuksistaan tukea lasten mielen hyvinvointia ja millaisin keinoin mielen hyvinvointia tuettiin varhaiskasvatuksessa. Lisäksi selvitettiin, millaista koulutusta tai tukea varhaiskasvatuksen henkilöstö koki tarvitsevansa lasten mielen hyvinvoinnin tukemiseen. Mielen hyvinvoinnin merkitykseen on kiinnitetty yhä enemmän huomiota kansainvälisellä tasolla ja tämän tutkimuksen kautta pyritään nostamaan keskusteluun se, millä tasolla henkilöstö pystyy vastaamaan mielen hyvinvoinnin tukemisen tarpeeseen varhaiskasvatuksessa.
Tutkimusaineisto koostui varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnatun kyselyn (N=79) ja teemahaastattelun (N=5) kautta saadusta aineistosta. Kyselyyn vastanneiden demografisia taustatekijöitä kuvattiin taulukoissa määrällisen analyysin kautta frekvenssein ja prosentein. Tutkimusaineisto koostui pääosin laadullisesta, kyselyn avoimien vastausten ja haastattelujen tuottamasta aineistosta, jota analysoitiin fenomenografisen aineistolähtöisen analyysin keinoin.
Tutkielman aineiston perusteella varhaiskasvatuksen henkilöstö koki valmiutensa mielen hyvinvoinnintukemiseen keskimäärin melko hyvinä. Lapsen mielen hyvinvoinnin tukemisen valmiuksien nähtiin koostuvan neljästä eri osa-alueesta, joita olivat mielen hyvinvoinnin rakentumiseen liittyvä tietous, mielen hyvinvointia tukevan toimintakulttuurin tunnistaminen, aikuisen toiminnan ja henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikutuksen ymmärtäminen sekä mielen hyvinvointia uhkaavien tekijöiden havaitseminen. Mielen hyvinvointia tuettiin varhaiskasvatuksessa myönteisen toimintakulttuurin, myönteisten vuorovaikutussuhteiden sekä konkreettisten toimintamallien keinoin. Lisäksi työympäristön ja henkilöstön ainutlaatuisten ominaisuuksien nähtiin vaikuttavan mielen hyvinvoinnin tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Suurin osa tutkimukseen osallistuneesta varhaiskasvatuksen henkilöstöstä ei ollut osallistunut lasten mielen hyvinvointiin liittyvään koulutukseen, mutta kokisi sen olevan hyödyllistä. Tutkimuksen kautta saatiin tietoa myös siitä, minkälaisen koulutuksen henkilöstö koki tarpeellisena. Tulosten mukaan henkilöstön täydennyskoulutustarpeet kohdistuivat lapsen mielen hyvinvoinnin perusteisiin, mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen osana varhaiskasvatusta sekä perheiden ja henkilöstön hyvinvointiin liittyviin koulutusteemoihin.
Tutkimusaineisto koostui varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnatun kyselyn (N=79) ja teemahaastattelun (N=5) kautta saadusta aineistosta. Kyselyyn vastanneiden demografisia taustatekijöitä kuvattiin taulukoissa määrällisen analyysin kautta frekvenssein ja prosentein. Tutkimusaineisto koostui pääosin laadullisesta, kyselyn avoimien vastausten ja haastattelujen tuottamasta aineistosta, jota analysoitiin fenomenografisen aineistolähtöisen analyysin keinoin.
Tutkielman aineiston perusteella varhaiskasvatuksen henkilöstö koki valmiutensa mielen hyvinvoinnintukemiseen keskimäärin melko hyvinä. Lapsen mielen hyvinvoinnin tukemisen valmiuksien nähtiin koostuvan neljästä eri osa-alueesta, joita olivat mielen hyvinvoinnin rakentumiseen liittyvä tietous, mielen hyvinvointia tukevan toimintakulttuurin tunnistaminen, aikuisen toiminnan ja henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikutuksen ymmärtäminen sekä mielen hyvinvointia uhkaavien tekijöiden havaitseminen. Mielen hyvinvointia tuettiin varhaiskasvatuksessa myönteisen toimintakulttuurin, myönteisten vuorovaikutussuhteiden sekä konkreettisten toimintamallien keinoin. Lisäksi työympäristön ja henkilöstön ainutlaatuisten ominaisuuksien nähtiin vaikuttavan mielen hyvinvoinnin tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Suurin osa tutkimukseen osallistuneesta varhaiskasvatuksen henkilöstöstä ei ollut osallistunut lasten mielen hyvinvointiin liittyvään koulutukseen, mutta kokisi sen olevan hyödyllistä. Tutkimuksen kautta saatiin tietoa myös siitä, minkälaisen koulutuksen henkilöstö koki tarpeellisena. Tulosten mukaan henkilöstön täydennyskoulutustarpeet kohdistuivat lapsen mielen hyvinvoinnin perusteisiin, mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen osana varhaiskasvatusta sekä perheiden ja henkilöstön hyvinvointiin liittyviin koulutusteemoihin.