Applicability of Moyers mixed dentition space analysis in the Finnish population

Abstract

Introduction: Moyers analysis is a widely used method for mixed dentition space analysis. Its accuracy in regional populations has, however, been questioned. The aim of this study was to analyze the prediction accuracy of the analysis in the Finnish population. In addition, a leeway space calculation was done to evaluate the amount of available leeway space in the study material. Materials and Methods: Mesiodistal widths of the permanent incisors, canines and premolars were measured digitally from dental models using 3D analysing software. Moyers analysis 50% mean prediction tables were compared to the values measured. Leeway space was calculated by subtracting the width of the permanent canines and premolars from the width of the deciduous canines and molars. Results: A significant difference between the predicted and actual values was found, with Moyers analysis predicting narrower mesiodistal teeth widths than the ones measured on the digital models. The mean available leeway space per sector was 0.59mm in the maxilla and 1.49mm in the mandible. Conclusion: Moyers analysis should be used with caution in clinical practice in Finnish population. The average leeway space estimation correlates with the current consensus on available leeway space.

Vaihduntahampaiston tila-analyysi on oikomishoidon suunnittelussa käytettävä työkalu, jonka avulla ennustetaan hampaistoon vaihdunnan päätyttyä syntyvää ahtautta tai aukkoisuutta, mikä puolestaan ohjaa hoitopäätösten tekoa. Suomessa oletettavasti yleisimmin käytetty, Moyersin tila-analyysi on Pohjois-Amerikan kaukasialaiseen väestöön pohjautuva ennuste, jonka pätevyyttä on kyseenalaistettu alueellisissa tutkimuksissa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Moyersin vaihduntahampaiston tila-analyysin soveltuvuutta suomalaiseen väestöön sekä vaihduntahampaiston ylimäärätilan (”leeway space”) leveyttä niin ikään suomalaisilla lapsilla. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kuvailevana tutkimuksena, jossa käytettiin aiemmin tehtyä tutkimusta varten kerättyjä hampaiston kipsimalleja. Lapsilta oikomishoidon ja siten hampaistokehityksen eri vaiheissa otetuista kipsimalleista mitattiin digitaalisesti pysyvien hampaiden hammasleveyksiä, joista laskettuja arvoja verrattiin Moyersin analyysin ennustetaulukkoihin. Toisessa vaihduntavaiheessa vapautuvan ylimäärätilan suuruus arvioitiin vertaamalla kipsimalleilta mitattujen pysyvien kulmahampaiden ja premolaarien leveyksiä saman potilaan vastaaviin edeltäviin maitohampaisiin. Tuloksissa havaittiin Moyersin analyysin ennustavan suomalaiseen väestöön verrattuna liian pieniä hammasleveyksiä ja eron kasvavan suurempiin hammaskokoihin siirryttäessä. Vaihduntahampaiston ylimäärätilan leveyden keskiarvo yläleuassa oli 0,59 mm ja alaleuassa 1,49 mm leuan puoliskoja kohden. Moyersin analyysiä tulisi käyttää harkiten kliinisessä työssä. Vaihduntahampaiston ylimäärätilan leveys korreloi yleiseen olettamukseen käytettävissä olevasta vaihdunnan aikana syntyvästä tilasta.