Välikorvan myoklonus : kirjallisuuskatsaus ja kyselytutkimus esiintyvyydestä
Valaja, Liida (2022-03-29)
Välikorvan myoklonus : kirjallisuuskatsaus ja kyselytutkimus esiintyvyydestä
Valaja, Liida
(29.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022033126418
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022033126418
Tiivistelmä
Välikorvan myoklonus, “korvahikka”, tarkoittaa välikorvan jomman kumman pienen lihaksen toistuvaa, tahdosta riippumatonta supistelua. Sen pääoire on naputtava ääni tai rytminen humina, joka voi olla paitsi henkilön itsensä, joskus myös ulkopuolisen kuultavissa. Jalustinlihaksen myoklonus aiheuttaa tyypillisesti hurisevan, ja tärykalvon jäykistäjälihaksen myoklonus naputtavan oirekuvan. Korvahikka tunnetaan heikosti, ja arvioidaan toistuvasti esiintyvyydeltään harvinaiseksi tai hyvin harvinaiseksi. Tämän opinnäytetyön pääasiallinen tutkimushypoteesi on, että kyseessä on huomattavasti luultua tavallisempi vaiva. Tutkimuksen tavoite oli selvittää korvahikan kaltaisten oireiden esiintyvyyttä ja kartoittaa siihen liittyviä tekijöitä.
Tutkimus toteutettiin internetissä täytettävänä kyselynä. Kysely jaettiin kesäkuussa 2021 sähköpostitse Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kolmelle ylimmälle vuosikurssille, ja siihen vastaaminen oli täysin anonyymia ja vapaaehtoista. Kohdeväestö rajattiin niihin vuosikursseihin, joiden opiskelijoilla on käytössään korva-, nenä- ja kurkkutautien kurssilla otettu kuulokäyrä. Kyselyn 19 kysymystä koskivat demografisia perustietoja, korvahikan tavallisimpia oirekuvia ja niiden frekvenssiä ja koettua häiritsevyyttä, sekä useita tekijöitä, joiden epäiltiin liittyvän korvahikkaan tavalla tai toisella. Lisäksi kartoitettiin vastaajien itsensä korvahikkaan liittämiä oireita. Vastauksia kertyi 203.
Tutkimuksen keskeisin löydös on se, että 56% vastaajista on kokenut korvahikan oireita vähintään kerran elämässään. Tulos poikkeaa huomattavasti kirjallisuuden aiemmasta konsensuksesta, jonka mukaan kyse on harvinaisesta tilasta. Muut löydökset ovat linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa. Aineiston perusteella korvahikan kaltainen oire liittyy todennäköisemmin tiettyyn tekijään, kuten nielemiseen, kun se on tyypiltään naputtavaa. Naputtavaa oiretta aiheuttavalla tärykalvon jäykistäjälihaksella on tunnettu anatominen ja toiminnallinen yhteys pehmeän suulaen lihaksistoon, joka aktivoituu nielemisen yhteydessä. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei tullut esiin minkään muun tutkitun tekijän ja korvahikan kaltaisten oireiden esiintymisen tai frekvenssin väliltä, mikä tukee korvahikan idiopaattista etiologiaa.
Tutkimus toteutettiin internetissä täytettävänä kyselynä. Kysely jaettiin kesäkuussa 2021 sähköpostitse Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kolmelle ylimmälle vuosikurssille, ja siihen vastaaminen oli täysin anonyymia ja vapaaehtoista. Kohdeväestö rajattiin niihin vuosikursseihin, joiden opiskelijoilla on käytössään korva-, nenä- ja kurkkutautien kurssilla otettu kuulokäyrä. Kyselyn 19 kysymystä koskivat demografisia perustietoja, korvahikan tavallisimpia oirekuvia ja niiden frekvenssiä ja koettua häiritsevyyttä, sekä useita tekijöitä, joiden epäiltiin liittyvän korvahikkaan tavalla tai toisella. Lisäksi kartoitettiin vastaajien itsensä korvahikkaan liittämiä oireita. Vastauksia kertyi 203.
Tutkimuksen keskeisin löydös on se, että 56% vastaajista on kokenut korvahikan oireita vähintään kerran elämässään. Tulos poikkeaa huomattavasti kirjallisuuden aiemmasta konsensuksesta, jonka mukaan kyse on harvinaisesta tilasta. Muut löydökset ovat linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa. Aineiston perusteella korvahikan kaltainen oire liittyy todennäköisemmin tiettyyn tekijään, kuten nielemiseen, kun se on tyypiltään naputtavaa. Naputtavaa oiretta aiheuttavalla tärykalvon jäykistäjälihaksella on tunnettu anatominen ja toiminnallinen yhteys pehmeän suulaen lihaksistoon, joka aktivoituu nielemisen yhteydessä. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei tullut esiin minkään muun tutkitun tekijän ja korvahikan kaltaisten oireiden esiintymisen tai frekvenssin väliltä, mikä tukee korvahikan idiopaattista etiologiaa.