Parempi myöhään kuin ei milloinkaan : Lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen osana suomalaista lapsipolitiikkaa 2005–2019
Laine, Julia (2022-03-04)
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan : Lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen osana suomalaista lapsipolitiikkaa 2005–2019
(04.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040126718
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040126718
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan lapsiasiavaltuutetun viran perustamista Suomessa osana suomalaista lapsipolitiikkaa. Tutkimuksen alku sijoittuu vuoteen 2005, jolloin Suomessa toimintansa aloitti ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu. Tutkimus päättyy vuoteen 2019, jolloin Suomessa aloitti kolmas henkilö lapsiasiavaltuutetun virassa ja Suomen kansallinen lapsistrategia on vihdoin syntymässä.
Suomen lapsipolitiikan kulmakivi on YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991. Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää valvovaa viranomaista sekä selkeää toimeenpanosuunnitelmaa sopimukselle. Suomessa kumpaakaan ei pantu heti täytäntöön, joten selvitän tutkimuksessani, miksi näin toimittiin. Tutkimus antaa siis selkeän kuvauksen Suomen matkasta siihen, kun se perusti ensin lapsiasiavaltuutetun viran ja myöhemmin alkoi laatia toimeenpanosuunnitelmaa eli kansallista lapsistrategiaa lapsen oikeuksien sopimukselle.
Tutkimuksessa on käytetty metodina laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen keskeisin aineisto muodostuu lapsiasiavaltuutetun toimiston laatimista vuosikirjoista sekä lapsiasiavaltuutettujen haastatteluaineistosta. Muuna aineistona on käytetty eri ministeriöiden laatimia selvityksiä ja julkaisuja sekä Suomen ulkoministeriön YK:n lapsen oikeuksien komitealle toimittamia määräaikaisraportteja. Lisäksi eri hallituksiin sidotut kehittämisohjelmat muodostavat tärkeän kokonaisuuden aineistona suomalaisesta lapsipolitiikasta.
Suomessa vallitsi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ratifioinnin jälkeen epätietoisuus siitä haluttiinko sopimuksen valvovaksi viranomaiseksi perustaa yksittäisten lasten asialla oleva lapsiasiamies vai yleisellä tasolla toimiva lapsiasiavaltuutettu. Lisäksi Suomea kuritti ankara talouslama ja perustuslakiuudistus oli Suomen hallinnolle iso ponnistus. Suomen lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen venyi siis yli 10 vuotta kestäneeksi prosessiksi monien syiden summana.
Suomalainen lapsipolitiikka on ollut katkonaista ja epäjohdonmukaista vuosikymmenien ajan. Lapsipolitiikka on pitkälti nojannut erilaisiin määräaikaisiin usein hallituksiin sidottuihin kehittämisohjelmiin, jonka vuoksi kauaskantoisemmat ja johdonmukaisemmat strategiat ovat jääneet tekemättä. Vuosikymmeniä kestävistä moitteista huolimatta kansallista lapsistrategiaa ollaan julkistamassa vasta vuonna 2021.
Suomen lapsipolitiikan kulmakivi on YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991. Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää valvovaa viranomaista sekä selkeää toimeenpanosuunnitelmaa sopimukselle. Suomessa kumpaakaan ei pantu heti täytäntöön, joten selvitän tutkimuksessani, miksi näin toimittiin. Tutkimus antaa siis selkeän kuvauksen Suomen matkasta siihen, kun se perusti ensin lapsiasiavaltuutetun viran ja myöhemmin alkoi laatia toimeenpanosuunnitelmaa eli kansallista lapsistrategiaa lapsen oikeuksien sopimukselle.
Tutkimuksessa on käytetty metodina laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen keskeisin aineisto muodostuu lapsiasiavaltuutetun toimiston laatimista vuosikirjoista sekä lapsiasiavaltuutettujen haastatteluaineistosta. Muuna aineistona on käytetty eri ministeriöiden laatimia selvityksiä ja julkaisuja sekä Suomen ulkoministeriön YK:n lapsen oikeuksien komitealle toimittamia määräaikaisraportteja. Lisäksi eri hallituksiin sidotut kehittämisohjelmat muodostavat tärkeän kokonaisuuden aineistona suomalaisesta lapsipolitiikasta.
Suomessa vallitsi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ratifioinnin jälkeen epätietoisuus siitä haluttiinko sopimuksen valvovaksi viranomaiseksi perustaa yksittäisten lasten asialla oleva lapsiasiamies vai yleisellä tasolla toimiva lapsiasiavaltuutettu. Lisäksi Suomea kuritti ankara talouslama ja perustuslakiuudistus oli Suomen hallinnolle iso ponnistus. Suomen lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen venyi siis yli 10 vuotta kestäneeksi prosessiksi monien syiden summana.
Suomalainen lapsipolitiikka on ollut katkonaista ja epäjohdonmukaista vuosikymmenien ajan. Lapsipolitiikka on pitkälti nojannut erilaisiin määräaikaisiin usein hallituksiin sidottuihin kehittämisohjelmiin, jonka vuoksi kauaskantoisemmat ja johdonmukaisemmat strategiat ovat jääneet tekemättä. Vuosikymmeniä kestävistä moitteista huolimatta kansallista lapsistrategiaa ollaan julkistamassa vasta vuonna 2021.